Pokémon Black & White - tunnelmia osa 2

Enhän minä voi kirjoittaa "tunnelmia osa 1" ilman osaa kaksi? Eikä kahta ilman kolmatta, joten jossain välissä voi tulla se kolmaskin osa. Osa 1. löytyy tämän linkin takaa.

Olen pelannut Whiteani reippaasti sellaiset 60 tuntia ja olen seuraavaksi matkalla 8. salipäällikön luo. Olen siis ilmeisen hidas, mutta uskoakseni kaikki tiesivät sen jo. Haluan nauttia pelistäni, mmm. Anyway, minusta on ihan hyvä nyt kirjoittaa tunnelmia B/W:stä, kun tarinaosuus odottaa vielä huipennustaan, mutta olen kumminkin jo ehtinyt pelata peliä hyvän tovin. Sääli vain, että muut ovat pelinsä jo pelanneet ja siihen ehtineet kyllästyä, kun taas minä vasta pääsen vauhtiin...

Ensin plussat:

+ Edelleen plussaa saavat mahtavat pokémonit, jotka ovat hienonnäköisiä ja etenkin ne, joilla on kiva taustansa. Suosikkejani on sokea Deino, Larvesta, äitimäinen Leavanny ja sielunsyöjä Chandelure.

Eikö olekin muuten maailman söpöin.

+ Pelien tarina on mielestäni tähän mennessä paras. Team Plasma on mielenkiintoinen ja jossain määrin ihan uskottavakin rikollis/aktivistiryhmä, toisin kuin esimerkiksi Team Aqua, Magma ja Galactic. Tykkään myös tyylistä, miten tarinaa on kuljeteltu eteenpäin. On myös ihan mahtavaa, että tarinassa on oikein kunnolla taas otettu Pokémon-maailman myytit mukaan.
+ Edelliseen liittyen: B/W:ssä on parasta hahmojen hallintaa. Ennen minusta on ainakin tuntunut, että Pokémon-peleissä hahmot ovat vain tupsahdelleet sinne tänne ja eivät ole omistaneet oikein kunnon tarinaa taikka luonnetta. B/W:ssä tähän asiaan on selvästi panostettu.
+ N Harmonia, jokaisen pikkutytön suosikki.

+ Salit eivät ole enää sellaisia tylsiä täysin identtisiä rakennuksia, vaan anime-tyyliin jokainen sali on myös ulkoa täysin omanlaisensa. Esimerkiksi kuvassa tuo Icirrus Cityn jääkammio.
+ Nimbasa Cityn salijohtaja Elesa. Kaikki muut salijohtajat ovat kaatuneet aika leikiten, mutta Elesan Emolgat vasta olivatkin jotain. Niitä vastaan oli tosi hauska otella, koska ne olivat niin ärsyttäviä! Elesalta siis löytyi kaksi vallan harmitonta Emolgaa, jotka Volt Switchillä tekivät vahinkoa ja palasivat aina takaisin poképalloon, niin että Elesan pystyi lähettää toinen Emolga tekemään saman homman. Eikä minulta löytynyt yhtäkään pokémonia, joka olisi ollut vähääkään vahvoilla niitä vastaan. Mahtava ottelu!

+ Taistelut toimii edelleen, eikä alati liikkuvat pokét kyllästytä yhtään vieläkään. Alunperin suhtauduin todella kriittisesti näihin jatkuviin animointeihin ja ihan turhaanpa vielä. Oli muuten todella hauskaa, kun ensimmäisen kerran lähetin Jellicentini taisteluun kehittymisen jälkeen. Reaktioni oli: "WOW, MITEN SUURI!"
+ Maailma on laaja (joskin minusta se saisi olla vieläkin laajempi, hih)! Rakastan etenkin sellaisia pakkoja, jonne ei tarinan kannalta ole suin päin rynnittävä. Esimerkiksi Mistralton Caven löytäminen sattumalta oli upein löytö ikuna ja samaten Lostlorn Forestin salaisuuden paljastaminen.
+ Maailmankartta on hienosti jaoteltu.
+ Ainakin minusta tekemistä riittää yllin kyllin. Etenkin jos pitää ottelemisesta. En malta odottaa, että pääsen kunnolla Battle Subwayn kimppuun. Myös Pokémon Musicalit ovat ihan kivoja, joskin asusteita pitäisi olla paljon, paljon lisää!


+ Kaikki pienet yksityiskohdat, joita pelistä löytyy ja paljon. Kuten Battle Subwayn laiturikartta, kaikki hassut televisio-ohjelmat, silloin tällöin Driftveil Drawbridgellä kuultavat Charizardin huudot, muusikkojen tuomat lisät alueen musiikkeihin ja Pokémon Rangerien lahjat otteluiden jälkeen.
+ Eräät musiikit ovat niin taivaallisia että. Kaksi suosikkiani nykyään ovat kiistatta Icirrus Cityn teemamusiikki ja Alder-mestarin teema (ei VS-teema). Näistä suosikkini tekee jotenkin tuo tunnelma, Icirrus Cityn musiikki on jotenkin hyvin erilainen siitä, mitä Pokémon-peleissä on mielestäni ennen kuultu (muistuttaa enemmän jopa Pokémon-animen musiikkeja). Tosi ihana fiilis! Alderin teema taas on aivan mahtava, kun vaan miettiikin Alderin tarinaa (jolle täytyy varmaan omistaa oma kirjoituksensa joskus, Alder ♥). Kummatkin voi kuunnella tästä:
Icirrus City:

Alderin teema:



Sitten miinukset:

- Mielestäni silti valtaosa musiikeista on jotenkin... tunkkaisia. Tyyliltään ne muistuttavat minua jotenkin R/S/E-pelien musiikeista, jotka nekin olivat vähän ehkä tylsiä. Ihan kuin niistä puuttuisi jotain. Mutta kuten yllä jo sanoin, todellisia helmiä löytyy joukosta. Ja mielipiteitähän on monia.
- Pelin alussa miljööt ovat mielestäni todella loistavasti suunniteltuja, alueet eivät ole suoralinjaisia ja Pinwheel Forestissa tunsi oikeasti olevansa metsässä eikä seuraavansa lineaarista polkua. Mutta pelin edetessä alueet alkavat ainakin minusta hiukan tylsistyä. Esimerkiksi aikoihin en muista nähneeni enää talojen "osoittavan" muualle kuin etelään. Alkukaupungeissa useammatkin talot saattoivat olla niin, että sisäänkäynti rakennukseen oli lännessä tai idässä päin, mutta moista ei juuri ole hetkeen nähty.
- Loppujen lopuksi aika tylsät kaupungit, kuten pahimpana esimerkkinä Mistralton City, jossa ei jotakuinkin ollut MITÄÄN. Miten mälsää! Okei, no ei muissakaan Pokémon-peleissä kaikki kaupungit ole loistaneet kiinnostavuudellaan, mutta tylsät kaupungit ovat silti aina pieni miinus.
- Miten minusta tuntuu, että melkeimpä puoleen väliin peliä joka paikassa on aina ne samat pokémonit :-(. Joka nurmikosta pomppaavat ne samat vanhat naamat.
- Vuodenaika-eroja ja vuodenaika-kohtaisia paikkoja on hirvittävän vähän. Ehdin oikeasti toivoa, että pelimaailmassa olisi vaikka mitä eri tapahtumia eri vuodenaikoina, mutta ei ole ei.
- Ennen julkaisua B/W:ssä annettiin ymmärtää, että pelaajan valinnat vaikuttavat pelin juoneen... sellaista en ole kyllä nähnyt, en niin missään. Ihan mälsää!
- Pelin sisäisiä Pokémon-vaihtokauppoja on edelleen liian vähän :-D! Ne ovat niin kivoja!
- Pokédex on edelleen aika kammottava. Missä on ominaisuus, josta voi tarkastella pokémonien kokoa suhteessa itseesi?

- Pokémon Musicalissa pitäisi olla paljon enemmän asusteita ja musikaaleja. Onneksi musikaaleja tulee varmaan enemmänkin ladattavaksi Global Link-sivulta, mutta asusteita kaipailen.
- Salipäälliköt olivat hienoinen pettymys. Lenora ei ottelussa kovin paljon loistanut, mutta tarinallisesti naikkonen pääsee mukaan paremmin, Burgh oli söpö ja Elesa se ainut haastavampi. Lenoraa, Burghia ja Elesaa lukuun ottamatta kaikki salipäälliköt jäivät täysin varjoon. Haasteita ei oikein ollut. No, kaikki toivo Irikselle!


Vaikka miinuksia saattoikin tulla enemmän, niin I love Unova. Tuntuu nyt kyllä, että unohdin listata jotain tärkeitä asioita, etenkin plussien puolelta, mutta olkoot. Jätetään ne kolmanteen osaan! Kertokaa te, jotka olette jo pelinne pelanneet, että millainen maku jäi Unovasta suuhun? Oliko hyvä vai olisiko B/W:n pitänyt suoriutua paremmin? Vai ovatko lukijat jo ihan tyystin jättäneet Unovan? Mitä peleissä hommailette? :-) Jaksaakohan kukaan edes lukea näitä astetta pitempiä lörpöttelyjä...