Hoi!
Blogi ei ole kuollut (tiedän, olen sanonut tätä samaa ennenkin) ja koko vuoden jatkunut hyvin hiljainen postaustahti kertonee jotain muuta. Kumminkin, olen ihan koko ajan ollut aikeissa herättää Living in the Moving Forestin henkiin, kuten aina ennenkin, nyt vaan epäaktiivisuuskausi on ollut erityisen huomattava kiitos täysin kuolleen Pokémon-innostuksen. Oman lisänsä ovat tietysti tuoneet kamala stressi, läppärini hajoaminen (nyt on uusi!), muutto paikasta toiseen ja maasta toiseen ynnä muu sellainen pikku "kiva". Mutta oikeasti tuo Pokémon-innostuksen puuttuminen on ollut kaikkein häiritsevintä :(.
Olen miettinyt just pitkään, että miksi kummassa pokémon ei nyt kiinnosta meitsiä yhtään. AlphaSapphiresta ei ole kumminkaan niin kauaa aikaa ja esimerkiksi XY:n aikana oli Pokémon-innostus melkeinpä jossain huipussaan. Hassusti samanlainen innostuksen kuoleminen tapahtui ennen muinoin Rubyn ja Sapphiren aikana, ja aloin sitten miettiä, mikä silloin muinoin sai innostuksen niin hyvin palaamaan - ja vastaushan on 4. generaatio :D. Joten, sen pitemmittä puheitta, ajattelin lähteä pelaamaan Pokémon Platinumia, ja vaikka kyseessä onkin vanha peli, niin meinasin silti tehdä siitä samanlaisia postauksia kuin tein ilmestymisen jälkeen Pokémon Y:stä! :) Voi olla, että joillekin Sinnoh on jo painunut vähän unholaankin - ainakaan itse en ole sinne suuresta Sinnoh-intohimosta huolimatta juurikaan palannut sitten Diamondin. Lisäksi en totta puhuakseni ikinä ees pelannut Platinumia neljättä salia pitemmälle, joten eiköhän nyt sitten oo korkea aika korjata koko homma :D! Toivottavasti saisin nyt mukaan oikeasti kanssa videotakin onnistuneemmin kuin joskus kun kokeilin sitä FireRediä pelatessa, ainakin uusi läppärini on tehojensa puolesta siihen valmis toisin kuin ennen :D.
Ja sitten päätin, että paluun kunniaksi suoritan ensimmäisen Living in the Moving Forestin arvonnan! Jeeee, taputuksia, taputuksia! Arvon siis kaksi Hoopa-latauskoodia blogia kommentoivien kesken ja arvonnan suoritan 6.11.! Jos haluat osallistua arvontaan, niin pistä kommenttiin mukaan joku keino, jolla voin ottaa sinuun yhteyttä mahdollisesti voittaessasi (esim. sähköposti, Facebook/Twitter/Instagram-tunnus, omat nettisivut, etc)! Hoopa todennäköisesti saapuu Suomeenkin lähikuukausina, mutta jos ei millään malta odottaa tai haluaa varmistaa oman rengaspokémoninsa, niin tässä mahdollisuus sille. Kommenttia ei ole pakko jättää just tähän postaukseen, vaan voit kirjoittaa sellaisen mihin kirjoitukseen vain. Ja luonnollisesti Hoopaa varten tarvitset 3DS:n, nettiyhteyden ja XY/ORAS:n :). Jakamani Hoopa-koodi on perujaan Iso-Britanniasta ja toimii myös Suomessa hyvin. Onnea arvontaan!
Niin, ja sitten vielä kolmaskin asia? Pitäisikö mun vaihtaa blogin ulkoasua? :D Jotenkin tämä vanha on niin ikoninen, mutta sitten taas toisaalta, joku uusikin voisi olla kiva... eniten häiritsee se, että ulkoasussa käytetyt kuvat ovat joidenkin randomien, eikä mun omia kuvia. Toisaalta taas tuo banneri on niin jotenkin isostunut jo Living in the Moving Forestin banneriksi, niin olisi mälsää mennä muuttamaan se...
Just ennen kun häivyn jo matkoihinsa juossseen Barryn perään niin äiskä vielä huutelee, et elä sie tyttö sit mee pitkään ruohikkohon kävelemään, voi käydä hassusti. Sitten se vielä sanoo, et "joo siis jos sulla ois oma poké, niin tää ei ois mikään ongelma"???! Nää Pokémon-vanhempien vastuuttomuus on kyllä ihan jotain omaa luokkaansa, huhuhuh. Siis JOS mä asuisin Pokémon-maailmassa (nää on aina niin hyviä nää ajatusleikit :D) ja mulla olisi lapsia, niin niillä kaikilla olisi tyyliin heti taaperoiässä joku Bidoof tai Sentret. Kamalan karua olla antamatta omalle lapselleen pokémonia jo heti nuoresta pitäen sellaisessa maailmassa, missä kaikki pyörii näiden taskuhirviöiden ympärillä. Hulluaaaaaa. Toisaalta on kanssa hullua pohdiskella tällaisia asioita, kun on kyse kumminkin vain videopelistä... tai sitten ei, oon ehkä jotenkin outo, mutta kyllä mun mielestä peliäkin tehdessä jotain sellaisia maailman lainalaisuuksia ja logiikkaakin voisi ajatella. Tosin tietty ymmärrän, että eihän siinäkään oo mitään ideaa, jos päähenkilöllä on jo ollu joku random-poké jo iät ja ajat, mutta silti! XY:ssä oli sentään se pelihahmon äidin vanha Rhyhorn vähän niinku sellaisena perhepokémonina.
Kauheen pitkästi kyllä sepitän, vaikka ei oo ees ekaa pokéa saatu, huhuhu. En siis oikeesti muistanu yhtään, että miten tää peli alkaa - luulin, että nää olis lähteny sille lammelle niin kuin DP:ssäkin, mutta ehei, Platinassa menikin sillee, että nää kaverukset on lähdössä sinne Sandgem Towniin ja Barry on ryntäämässä ruohikon läpi (Barry-logiikka: jos juokset lujaa niin pokémon ei ehdi hyökätä, sori kamu, oon todistanut tämän teorian vääräksi sitten vuoden 2000 ja Pokémon Bluen ensimmäisen läpipeluun), kun Rowan pysäyttää hänet. Sitten saadaa kamala saarna siitä, että aijaijai mitä oikein olitte ajattelemassa, ja sen jälkeen Rowan mutisee hiukan siinä itsekseen, kunnes päättääkin antaa meille kahdelle pokémonit, kun me niitä niin kovasti haluttiin. Mutta sitten Rowan vähän pohdiskelee, että voiko tällaisille hulttioille antaa mitään pokémonia, mutta kun Barry sitten sankarillisesti vakuuttelee, että se oli hänen ideansa juosta ruohikon läpi ja Rowanin pitäisi antaa pokémon ainakin minulle, Rowan heltyy ja sanoi vain testailleensa meitä. No huh huh.
Sitten paikalle saapukin Rowanin juoksupoika Lucas, joka taas marisee että Professori jätti pokémoneja täynnä olleen salkkunsa jonnekin pusikkoon - hyvin menee Proffa, tällainen äijä marisi just meille, että oltiin liian edesvastuuttomia. Tykkään siitä, kun Lucas vaikuttaa vähän järkyttyneeltäkin siitä, että proffa yhtäkkiä ilmoittaa antavansa kahdelle tuntemattomalle tyypille pokémoninsa XD. Ensimmäinen ihan täysin realistinen reaktio mihinkään, just hyvä. Mäkin ehkä vähän kyseenalaistan nyt tätä Rowanin toimintaa! Valitsen aloituspokémonikseni Turtwigin, koska pitäähän blogin maskottia kunnioittaa samalla ^__^. Turtwig tietysti pieksi Barryn Chimcharin ihan 6-0. Chimchar ja Barry on kyllä kuin luodut toisilleen! Rowan ja Lucas häipyivät Sandgem Towniin, ja meitsi ja Barry mentiin takaisin himaan.
Kotosalla äiti käskee mennä kiittämään Professoria pokémonista(äiti, apua, en voi, olen mykkä!) ja potkii meitsin ulos. Myös Barrylla on samat aatokset, mutta hänestä meidän pitäisi mennä ensin järvelle pyydystämään Proffalle legendaarinen pokémon kiitokseksi :DDD. No, mehän mennään sitten, mutta järven luona onkin joku mystinen häiskä.
... mystinen häiskä on Cyrus, kuten hän näin ystävällisesti puoliksi itsekseen mutisten meille pelaajille informoi :DDD. Mun ja Barryn legun pyydystys keskeytyy heti, kun Barry tajuaa sellaisen pikkuseikan kuin että eihän meillä oo yhtään pokéballoi. Näppäränä poikana se kanssa muistaa, että Rowan sanoi pokémonit annettuaan, että jos me tarvitaan jotain, niin voidaan tulla tapaamaan sitä Sandgem Towniin. Synnynnäisenä pummina Barry sitten keksii lähteä hakemaan poképalloja Rowanilta legua varten. Olin muuten ihan kokonaan unohtanut, että Barryn isä oliki se Palmer sieltä Battle... Towerista, ei? Battle Frontierista? Kamala kun nämä vanhojen pelien termitkin katoavat mielestä :D.
No minäkin lähden sitten Sandgemiin ja siellä sitten Barry rynnistää jo ulos jonnekin muualle. Lucas sen sijaan vie meitsin proffan labraan, jossa Rowan tulee siihen tulokseen, että TURTWIGIN minulle antaminen ei ollut mikään virhe (please, kyllä mä osaan pokémoneja käsitellä:D). Jotenkin niin typerän näköistä, kun noi pokémonien nimet on vielä näissä peleissä caps lockilla, hahahahaa! No sitten Rowan alkaakin jo ladella mulle hommia ja kysyy, josko auttaisin häntä Pokédexin täyttämisessä (tähän on kiva vastata ei). Ei auta muu kun proffa ja Lucas painostaa hommiin - kai se on niin et ilmaisia pokémoneja ei oo olemassakaan ;__;. Jotenkin tosi ripeästi tässä Platinumissa menee nämä alkupakollisuudet tai ehkä en ole vain hetkeen aloittanut mitään Poké-peliä, niin tuntuu vain siltä.
Voi niitä vanhoja hyviä aikoja... eiku, ei. Ihan perseestä. Noh, tähän jää hyvin lyhyt alkupostaus, lisää viikonloppuna! Oikeasti tämä Platinumin aloittaminen jo sai mut vähän innostumaan, haluaisin pelata vain lisää nytkin :D.
Eli sellaista! Osallistukaa ihmeessä arvontaan, kertokaa mitä teille kuuluu (Pokémoniin tai muuhun liittyen) tai vaikka mitä mieltä olisitte ulkoasun vaihdosta. Kuullaan pian :)!
Blogi ei ole kuollut (tiedän, olen sanonut tätä samaa ennenkin) ja koko vuoden jatkunut hyvin hiljainen postaustahti kertonee jotain muuta. Kumminkin, olen ihan koko ajan ollut aikeissa herättää Living in the Moving Forestin henkiin, kuten aina ennenkin, nyt vaan epäaktiivisuuskausi on ollut erityisen huomattava kiitos täysin kuolleen Pokémon-innostuksen. Oman lisänsä ovat tietysti tuoneet kamala stressi, läppärini hajoaminen (nyt on uusi!), muutto paikasta toiseen ja maasta toiseen ynnä muu sellainen pikku "kiva". Mutta oikeasti tuo Pokémon-innostuksen puuttuminen on ollut kaikkein häiritsevintä :(.
Olen miettinyt just pitkään, että miksi kummassa pokémon ei nyt kiinnosta meitsiä yhtään. AlphaSapphiresta ei ole kumminkaan niin kauaa aikaa ja esimerkiksi XY:n aikana oli Pokémon-innostus melkeinpä jossain huipussaan. Hassusti samanlainen innostuksen kuoleminen tapahtui ennen muinoin Rubyn ja Sapphiren aikana, ja aloin sitten miettiä, mikä silloin muinoin sai innostuksen niin hyvin palaamaan - ja vastaushan on 4. generaatio :D. Joten, sen pitemmittä puheitta, ajattelin lähteä pelaamaan Pokémon Platinumia, ja vaikka kyseessä onkin vanha peli, niin meinasin silti tehdä siitä samanlaisia postauksia kuin tein ilmestymisen jälkeen Pokémon Y:stä! :) Voi olla, että joillekin Sinnoh on jo painunut vähän unholaankin - ainakaan itse en ole sinne suuresta Sinnoh-intohimosta huolimatta juurikaan palannut sitten Diamondin. Lisäksi en totta puhuakseni ikinä ees pelannut Platinumia neljättä salia pitemmälle, joten eiköhän nyt sitten oo korkea aika korjata koko homma :D! Toivottavasti saisin nyt mukaan oikeasti kanssa videotakin onnistuneemmin kuin joskus kun kokeilin sitä FireRediä pelatessa, ainakin uusi läppärini on tehojensa puolesta siihen valmis toisin kuin ennen :D. 
Ja sitten päätin, että paluun kunniaksi suoritan ensimmäisen Living in the Moving Forestin arvonnan! Jeeee, taputuksia, taputuksia! Arvon siis kaksi Hoopa-latauskoodia blogia kommentoivien kesken ja arvonnan suoritan 6.11.! Jos haluat osallistua arvontaan, niin pistä kommenttiin mukaan joku keino, jolla voin ottaa sinuun yhteyttä mahdollisesti voittaessasi (esim. sähköposti, Facebook/Twitter/Instagram-tunnus, omat nettisivut, etc)! Hoopa todennäköisesti saapuu Suomeenkin lähikuukausina, mutta jos ei millään malta odottaa tai haluaa varmistaa oman rengaspokémoninsa, niin tässä mahdollisuus sille. Kommenttia ei ole pakko jättää just tähän postaukseen, vaan voit kirjoittaa sellaisen mihin kirjoitukseen vain. Ja luonnollisesti Hoopaa varten tarvitset 3DS:n, nettiyhteyden ja XY/ORAS:n :). Jakamani Hoopa-koodi on perujaan Iso-Britanniasta ja toimii myös Suomessa hyvin. Onnea arvontaan!
Niin, ja sitten vielä kolmaskin asia? Pitäisikö mun vaihtaa blogin ulkoasua? :D Jotenkin tämä vanha on niin ikoninen, mutta sitten taas toisaalta, joku uusikin voisi olla kiva... eniten häiritsee se, että ulkoasussa käytetyt kuvat ovat joidenkin randomien, eikä mun omia kuvia. Toisaalta taas tuo banneri on niin jotenkin isostunut jo Living in the Moving Forestin banneriksi, niin olisi mälsää mennä muuttamaan se...
----------------------------------------------
Osa I
Okei, tämä eka osa tulee olemaan ihan super lyhyt, koska olen itse asiassa tällä hetkellä lomalla Englannissa, niin en ehdi sen pitempiä juttuja kirjoitella :D. Suomeen palaan perjantaina, joten viikonloppuna voipi odotella muhkeampaa jatko-osaa!
Kuten aina, Platinumkin alkaa paikallisen proffan Pokémon-introlla, ja on kyllä pakko sanoa, että viimeisten pelien nuorien professorien jälkeen on kiva taas nähdä tällainen vanha patu hommissa :D. Rowan on jotenkin sellainen todellinen professori-professori, en tajua miten joku Juniper nuorempikin on muka professori, kyseessä on kumminkin aika korkea arvonimi... mutta ilmeisesti Pokémon-maailmassa kaikki on mahdollista.
Oli muuten jotenkin tosi hassua aloittaa tämä Platinum, sillä mulla ei ainakaan ollut kamalasti muistikuvia siitä, miten koko peli ees alkaa :D. Koko peli lähtee kumminkin käyntiin siitä, että meitsityttö katselee telkkarista jotain reportaastia Professori Rowanista, joka on juuri palannut Sinnohiin nelivuotiselta Kanto-reissultaan. Aika pitkä aika olla poissa Sinnohista, etenkin jos Rowanin vastuulla on jaella uusille kouluttajille poksuja... tosin, oikeastaan vain Sycamoresta taidettiin XY:ssä sanoa, että hän antaa aloitteleville kouluttajille ensimmäiset pokémonit, kun muiden Pokémon-professorien tapauksessa on ollut pelkkää sattumaa, että pelihahmo on saanut pokémoninsa tältä Proffalta.
No mutta joo, tv-ohjelma loppuu ja toi kilpailija Barry rynnistää samalla sekunnilla meitsin huoneeseen selittämään siitä, että nyt lähdetään tapaa tätä Rowania - ehkä äijä antaa meille pokémonitkin. En nyt muista kyllä yhtään, mitä mieltä oon joskus muinoin ollut Barrysta, mutta esimerkiksi Brendaniin ja Mayhin verrattuna Barry on oikea ilo silmälle. Huhuhuh, heti haukotuttaakin, kun vaan miettii ORAS:nkin rival-hahmoa. Barryhan oli tää vähän adhd-hahmo, tosin sen varmasti kaikki muistaakin :D. Jopa meitsi muisti, vaikka esimerkiksi olin unohtanut tyystin noi sen kaikki "Jos oot myöhässä saat 10 miljoonan sakot" -jutut. Noh, Barry on ihan viihdyttävä hahmo sillee tavallaan.
Kuten aina, Platinumkin alkaa paikallisen proffan Pokémon-introlla, ja on kyllä pakko sanoa, että viimeisten pelien nuorien professorien jälkeen on kiva taas nähdä tällainen vanha patu hommissa :D. Rowan on jotenkin sellainen todellinen professori-professori, en tajua miten joku Juniper nuorempikin on muka professori, kyseessä on kumminkin aika korkea arvonimi... mutta ilmeisesti Pokémon-maailmassa kaikki on mahdollista.
Oli muuten jotenkin tosi hassua aloittaa tämä Platinum, sillä mulla ei ainakaan ollut kamalasti muistikuvia siitä, miten koko peli ees alkaa :D. Koko peli lähtee kumminkin käyntiin siitä, että meitsityttö katselee telkkarista jotain reportaastia Professori Rowanista, joka on juuri palannut Sinnohiin nelivuotiselta Kanto-reissultaan. Aika pitkä aika olla poissa Sinnohista, etenkin jos Rowanin vastuulla on jaella uusille kouluttajille poksuja... tosin, oikeastaan vain Sycamoresta taidettiin XY:ssä sanoa, että hän antaa aloitteleville kouluttajille ensimmäiset pokémonit, kun muiden Pokémon-professorien tapauksessa on ollut pelkkää sattumaa, että pelihahmo on saanut pokémoninsa tältä Proffalta.
No mutta joo, tv-ohjelma loppuu ja toi kilpailija Barry rynnistää samalla sekunnilla meitsin huoneeseen selittämään siitä, että nyt lähdetään tapaa tätä Rowania - ehkä äijä antaa meille pokémonitkin. En nyt muista kyllä yhtään, mitä mieltä oon joskus muinoin ollut Barrysta, mutta esimerkiksi Brendaniin ja Mayhin verrattuna Barry on oikea ilo silmälle. Huhuhuh, heti haukotuttaakin, kun vaan miettii ORAS:nkin rival-hahmoa. Barryhan oli tää vähän adhd-hahmo, tosin sen varmasti kaikki muistaakin :D. Jopa meitsi muisti, vaikka esimerkiksi olin unohtanut tyystin noi sen kaikki "Jos oot myöhässä saat 10 miljoonan sakot" -jutut. Noh, Barry on ihan viihdyttävä hahmo sillee tavallaan.Just ennen kun häivyn jo matkoihinsa juossseen Barryn perään niin äiskä vielä huutelee, et elä sie tyttö sit mee pitkään ruohikkohon kävelemään, voi käydä hassusti. Sitten se vielä sanoo, et "joo siis jos sulla ois oma poké, niin tää ei ois mikään ongelma"???! Nää Pokémon-vanhempien vastuuttomuus on kyllä ihan jotain omaa luokkaansa, huhuhuh. Siis JOS mä asuisin Pokémon-maailmassa (nää on aina niin hyviä nää ajatusleikit :D) ja mulla olisi lapsia, niin niillä kaikilla olisi tyyliin heti taaperoiässä joku Bidoof tai Sentret. Kamalan karua olla antamatta omalle lapselleen pokémonia jo heti nuoresta pitäen sellaisessa maailmassa, missä kaikki pyörii näiden taskuhirviöiden ympärillä. Hulluaaaaaa. Toisaalta on kanssa hullua pohdiskella tällaisia asioita, kun on kyse kumminkin vain videopelistä... tai sitten ei, oon ehkä jotenkin outo, mutta kyllä mun mielestä peliäkin tehdessä jotain sellaisia maailman lainalaisuuksia ja logiikkaakin voisi ajatella. Tosin tietty ymmärrän, että eihän siinäkään oo mitään ideaa, jos päähenkilöllä on jo ollu joku random-poké jo iät ja ajat, mutta silti! XY:ssä oli sentään se pelihahmon äidin vanha Rhyhorn vähän niinku sellaisena perhepokémonina.
Kauheen pitkästi kyllä sepitän, vaikka ei oo ees ekaa pokéa saatu, huhuhu. En siis oikeesti muistanu yhtään, että miten tää peli alkaa - luulin, että nää olis lähteny sille lammelle niin kuin DP:ssäkin, mutta ehei, Platinassa menikin sillee, että nää kaverukset on lähdössä sinne Sandgem Towniin ja Barry on ryntäämässä ruohikon läpi (Barry-logiikka: jos juokset lujaa niin pokémon ei ehdi hyökätä, sori kamu, oon todistanut tämän teorian vääräksi sitten vuoden 2000 ja Pokémon Bluen ensimmäisen läpipeluun), kun Rowan pysäyttää hänet. Sitten saadaa kamala saarna siitä, että aijaijai mitä oikein olitte ajattelemassa, ja sen jälkeen Rowan mutisee hiukan siinä itsekseen, kunnes päättääkin antaa meille kahdelle pokémonit, kun me niitä niin kovasti haluttiin. Mutta sitten Rowan vähän pohdiskelee, että voiko tällaisille hulttioille antaa mitään pokémonia, mutta kun Barry sitten sankarillisesti vakuuttelee, että se oli hänen ideansa juosta ruohikon läpi ja Rowanin pitäisi antaa pokémon ainakin minulle, Rowan heltyy ja sanoi vain testailleensa meitä. No huh huh.
Sitten paikalle saapukin Rowanin juoksupoika Lucas, joka taas marisee että Professori jätti pokémoneja täynnä olleen salkkunsa jonnekin pusikkoon - hyvin menee Proffa, tällainen äijä marisi just meille, että oltiin liian edesvastuuttomia. Tykkään siitä, kun Lucas vaikuttaa vähän järkyttyneeltäkin siitä, että proffa yhtäkkiä ilmoittaa antavansa kahdelle tuntemattomalle tyypille pokémoninsa XD. Ensimmäinen ihan täysin realistinen reaktio mihinkään, just hyvä. Mäkin ehkä vähän kyseenalaistan nyt tätä Rowanin toimintaa! Valitsen aloituspokémonikseni Turtwigin, koska pitäähän blogin maskottia kunnioittaa samalla ^__^. Turtwig tietysti pieksi Barryn Chimcharin ihan 6-0. Chimchar ja Barry on kyllä kuin luodut toisilleen! Rowan ja Lucas häipyivät Sandgem Towniin, ja meitsi ja Barry mentiin takaisin himaan.
Kotosalla äiti käskee mennä kiittämään Professoria pokémonista
No minäkin lähden sitten Sandgemiin ja siellä sitten Barry rynnistää jo ulos jonnekin muualle. Lucas sen sijaan vie meitsin proffan labraan, jossa Rowan tulee siihen tulokseen, että TURTWIGIN minulle antaminen ei ollut mikään virhe (please, kyllä mä osaan pokémoneja käsitellä:D). Jotenkin niin typerän näköistä, kun noi pokémonien nimet on vielä näissä peleissä caps lockilla, hahahahaa! No sitten Rowan alkaakin jo ladella mulle hommia ja kysyy, josko auttaisin häntä Pokédexin täyttämisessä (tähän on kiva vastata ei). Ei auta muu kun proffa ja Lucas painostaa hommiin - kai se on niin et ilmaisia pokémoneja ei oo olemassakaan ;__;. Jotenkin tosi ripeästi tässä Platinumissa menee nämä alkupakollisuudet tai ehkä en ole vain hetkeen aloittanut mitään Poké-peliä, niin tuntuu vain siltä.
Voi niitä vanhoja hyviä aikoja... eiku, ei. Ihan perseestä. Noh, tähän jää hyvin lyhyt alkupostaus, lisää viikonloppuna! Oikeasti tämä Platinumin aloittaminen jo sai mut vähän innostumaan, haluaisin pelata vain lisää nytkin :D.
Eli sellaista! Osallistukaa ihmeessä arvontaan, kertokaa mitä teille kuuluu (Pokémoniin tai muuhun liittyen) tai vaikka mitä mieltä olisitte ulkoasun vaihdosta. Kuullaan pian :)!
