Viikko Pokémon GO:n kanssa

Saatiin kuin saatiinkin viime viikon lopulla Pokémon GO:n virallinen julkaisu Suomessa. Ja mä jaksoin kuin jaksoinkin odottaa ihan sitä virallista julkaisua, kuten halusinkin, enkä antanut missään välissä apk:n asentamiselle pikkusormea :D.

Tähän mennessä olen:

• Kävellyt GO:n kanssa 40 kilometriä
• Nähnyt ja pyydystänyt 54 pokémonia
• Viettänyt illan kaupungissa "Lure Partyissa"
• Tutustunut entuudestaan tuntemattomiin pelaajiin
• Lähtenyt tuntemattoman kanssa metsästämään yhdessä lähistöllä olluta Scytheria
• Riemuinnut ennestään tuntemattoman ihmisen kuuluessa samaan tiimiin kanssani
• Riemuinnut vähän lisää, kun sain ensimmäisen yli 1000 CP:n pokémonini.
• Tullut haastatelluksi lehteen Pokémonien pyydystämisestä (:D)
• Voittanut jonkun Pokémon GO -aiheisen kuvakilpailun XD
• Lähtenyt kavereiden kanssa yöllä valtaamaan gymiä
• Kävellyt kiertotietä kotiin, koska kohta PokéEggini kuoriutuvat
• Melkein itkenyt pettymyksestä, kun se 10 kilometrin PokéEggini kuoriutui ja paljastui Eeveeksi

Sääliksi käy kalaparkaa

Viikonloppuna pelaamiseni jäi totta puhuen vähän vähemmälle, koska olin jossain rippijuhlissa jossain Lapissa (ja näin suurimmat serveriongelmat pystyin ohittamaan olankohautuksella), mutta nyt tämän viikon ajan olen yrittänyt ottaa kiinni muita pelaajia, joskin kaikki päivät mulla pääasiassa menee kylläkin muissa touhuissa kuin GO:n pelaamisessa.

Voi Ashin poképallot sentään, kun GO osaakin olla hauskaa ja addiktoivaa! En oikeastaan kuvitellut missään vaiheessa pelin imaisevan tällä tavalla mukaansa, mutta ei ole kyllä ihme, että monet ovat näinkin addiktoituneet. Peli on mukavan erilainen muihin peleihin nähden jo ihan pelimekaniikaltaan ja jotain viehättävää siinä kävelyssäkin on. Jotenkin kummasti, ainakin toistaiseksi, olen löytänyt itseni pohtimassa, että "jos nyt vielä vähän matkaa"/"käyn vielä vain tuolla PokéStopilla"/"no jos ei kohta löydy pokémonia, menen kotiin". Pelin Nearby-lista on erityisen vaarallinen, koska siinä kun näkyy joku harvinainen pokémon, niin se on menoa sitten... erityisen kovasti GO:n addiktoitunut kaverini on monta kertaa lähtenyt yhtäkkiä kotoa kesken kaiken metsästämään jotain pokémonia :D. Tällä hetkellä pelin Nearby-lista on rikki, eikä siitä näe kunnolla, kuinka lähellä olet mitäkin etsimääsi pokémonia, mutta kunhan sekin bugi korjataan, niin meikän innostus varmaan vain kasvanee.

Pokémon-kouluttajia hengaamassa luren äärellä! Huom. mun kaulakoru!

Parasta GO on ollut tähän mennessä tosin kavereiden kanssa ja erityisesti suosituilla paikoilla, joissa törmää muihinkin pelaajiin. Eilen illallakin vietettiin kahden kaverini kanssa reilut kolme tuntia keskustassa ja sen liepeillä pyydystellen pokémoneja ja nauttien ihmisten PokéStopeille laittamista lureista, jotka houkuttelevat pokémoneja PokéStopille. Siinä on oma charminsa, kun porukassa kaikki yrittävät pyydystää samaa pokémonia ja lopuksi voidaan katsoa, saatiinko me kaikki se kiinni vai kuinka siinä sitten kävi. Mulle se ainakin oli positiivinen ylläri, jota en ollut oikeastaan yhtään etukäteen edes ajatellut, että Pokémon GO:ta voi näin pelata vaikka porukalla - kartalle pomppaavat samat pokémonit näkyvät myös kaverin luurissa - joten se tuo osaltaan jo jotain yhteisöllisyyttä mukaan peliin! Puhumattakaan siitä, miten surrealistinen fiilis on, kun löytää itsensä jostain paikasta, joka kuhisee muita, täysin tuntemattomia GO-pelaajia, kuten näissä "Lure Partyissa" on tapana olla. Turussakin on muutama erityinen spotti, joista Teatterisilta taitaa olla yksi suosituimmista, jossa tuntuu aina olevan PokéStopeilla luret ja ihmisiä viettämässä aikaa vaikka kuinka kauan.

Paparazzi-kuva, joka ei todellakaan paljasta sillan ihmismäärää

Eilenkin Teatterisillalla raikasi hetken aikaa Pokémon Theme Song sekä myös jopa Mezase Pokémon Master. Kokonaisuudessaan tunnelma oli oikein mainio, kun kaikenlaiset ihmiset innoissaan sänttäilevistä pikkulapsista aikuisiin kokoontuvat saman asian äärelle viettämään aikaan! Erityisen symppiksiä ovat olleet ne pienemmät lapset. Yksikin päivä näin kolme pientä lasta pyydystämässä pokémoneja äidin kännykällä aivan innoissaan. Puhumattakaan niistä hetkistä, kun joku vähän harvinaisempi pokémon onnistuu sattumaan isomman porukan kohdalle ja kaikki alkavat kohista innoissaan.

Tää kuvakisa oli maailman symppiksin juttu!

Ja on ollut vallan hienoa nähdä eri tahojen tarttuvan Pokémon GO -huumaan erilaisin tavoin! Esimerkiksi Turun kaupunki osallistui Pokémon GO -huumaan eilen järkkäämällä torille Lure Partyt neljäksi tunniksi, mikä oli ainakin musta aika hauska veto kaupungilta ♥.

Olen tähän mennessä ehtinyt pelata omasta mielestäni GO:ta loppujen lopuksi verrattain vähän, enkä ole todellakaan ollut kaikkein hulluimmin liikkeellä yömyöhään pelin kanssa jalat rakkuloilla rageillen serveriongelmista.
Olen tällä hetkellä tasolla 14, edustan ylpeänä Team Instinctiä ja vahvin pokémonini on 1100-jotain CP:n Vaporeon. Rakkain pokémonini on kuitenkin Aerodactyl, joka oli myös ensimmäinen sellainen vähän hienompi saaliini. Aerodactylin löytäessäni meinasin ihan itkeä, kun se kaikki oli niin jännittävää... oikeasti tuli sellainen jännitys-thrill: "Wow, mä löysin tän, haluan onnistua nappaamaan sen". Vaikka kaikki Zubatit ja Clefairyt sun muut ovat olleet ihan kivoja napata, niin kyllä noissa harvinaisemmissa pokémoneissa oikein tiivistyy se jännitys. Sen kun tietää, että kyseistä pokémonia saattaa joutua etsimään hetken verran, jos pyydystys epäonnistuu. Tähän mennessä ehkä sellaiset spesiaalimmat pyydystykset Aerodactylin lisäksi ovat olleet Scyther, Kingler, Growlithe ja Koffing :D. Growlithe ja Koffing lähinnä siksi, että olen nähnyt niitä nearby-listassanikin aika vähän.

Mikä ihme tuo salin nimi on olevinaan...

Salitouhutkin ovat olleet yllättävän hauskoja GO:ssa, vaikka ehkä vähän voisi pelimekaniikkaa niiden suhteen hioa. Otteluissa salia vastaan saat valita itsellesi 6 pokémonia. Jokaisella pokémonilla on perusisku, jota spämmätään näpyttelemällä ruutua, minkä kerkeää. Swippaamalla sivuille voi yrittää taas vältellä vastustajan hyökkäyksiä. Pokémonin HP-mittarin alla näkyy pokémonin spesiaalimittari, joka nousee aina, kun käytät perusiskuja. Spesiaalimittarin palkin ollessa täydessä pokémon voi käyttää special-hyökkäystään, kun painat näyttöä pitkään. Otteluissa kannattaa tyyppiheikkoudet- ja vahvuudet huomioida tarkasti, sillä heikompikin pokémon voi helposti voittaa vahvemman CP:n pokémonin, jos tyyppietu on omalla puolella.
Saleissa korostuu pelin sosiaalinen luonne, koska yksinäisillä pelaajilla on varmasti vaikeaa nauttia saleista kovinkaan kauaa, kun ne jo taas vallataan. Jokainen pelaaja voi laittaa oman tiiminsä salille yhden pokémoninsa puolustamaan sitä vastapuolen tiimeiltä. Mitä enemmän jäseniä salia puolustaa, sitä vaikeampi sitä on pienempien ryhmien tai yksinpelaajien vallata. Porukassa on siis voimaa! Homma ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, vaan saadakseen oman tiimisi salille lisää puolustajia, täytyy tiimin nostaa salin Gym Leveliä ylöspäin. Salin tasojen nostaminen onnistuu nostamalla gym prestigea ylöspäin harjoittelemalla salilla - eli käytännössä tappelemalla jo salilla olevia pokémoneja vastaan. Jokainen ottelu lisää prestigea ja pikkuhiljaa se lisää salin tasoa. Korkeamman tason saleja on luonnollisesti vaikeampi muiden kaapata haltuunsa, kun niitä on puolustamassa useampi pokémon. Selitinköhän tämän tarpeeksi selvästi nyt niin, että nekin, jotka eivät ole GO:ta pelanneet tai eivät ole ehtineet saleihin tutustua, ymmärsivät? :D

Mä yritän värvätä kaikkia, jotka eivät ole vielä tiimiään valinneet, Team Instinctin pariin, jotta voidaan mennä porukalla kaappaamaan joku sali meille :D. Juuri tuossa tiistaina vähän napattiin parin kaverin kanssa salia lähistöltä haltuun ihan vain kokeeksi, mutta eipä tuo paria tuntia pitempään meidän hallussa pysynyt, kun jätettiin aika heikot pokémonit sinne vahdeiksi. Mites GO:ta pelaavat lukijat, onko tiimi jo valittu? Mystic, Instinct vai Valor? Päädyin valitsemaan Instinctin oikeastaan parista syystä, joista tärkein oli se, että Team Instinct tuntuu olevan se vähiten suosittu porukka, jolloin ajattelin näppärästi "että ainakaan ei lopu haaste kesken!" :D. Lisäksi, vaikka Articunostakin kovasti pidän, niin Zapdos taitaa tällä hetkellä olla tarulintukolmikosta se suosikkini ja nostalgiaminäni muisteli, miten Zapdos oli ainut tarulintu, jonka ikinä nappasin Pokémon Bluen ekassa tallennuksessani - minä kun en tajunnut, että ne legut kannattaa napata, eikä vain litata maantasalle mun vahvoilla pokémoneilla. Mutta mitäs te muut?

Tosin on se kyllä myönnettävä, että vaikka GO on tosi kivaa tekemistä ollutkin, niin en jo malttaisi odottaa uusia generaatioita peliin! Drowzee-infestion on vallannut Turunkin! Oikeesti, jotenkin niin hassu pokémon noin yleiseksi pokémoniksi tuo Drowzee :D. Ymmärrän kaikki Pidgeyt ja Rattatat ja Zubatit, mutta Drowzee tuntuu olevan lähes yhtä paljon _KAIKKIALLA_. Ei yhtään kyllä haittaisi, jos Pidgeyjen lisäksi näkyisi Hoothooteja ja Rattatan lisäksi myös Sentretejä katukuvassa. Puhumattakaan ihan uusista, 7. generaation pokémoneista...

Hassua kyllä, on iso kourallinen sellaisia pokémoneja, joita en ole nähnyt pelin Nearby-listassakaan lainkaan. Kaikki suurimmat suosikkini Kantosta näyttävät piilottelevan jossakin! Esimerkiksi Doduoa tai Dodriota en ole nähnyt missään, ja jos olisin, olisin kolunnut läpi lähialueen perusteellisesti niiden löytymisen toivossa. Toivon mukaan tuo Nearby-listan tracking-systeemi korjataan suhteellisen pian. Ilman sitä juuri sen tietyn pokémonien löytäminen kun on aika tuskaisa... tosin, ehkä tää on autenttisempi kokemus näin! Kumma kyllä, serveriongelmat eivät kyllä harmita mua juuri lainkaan. Onhan se kiva päästä pelaamaan, mutta toisaalta musta serveriongelmat ovat tuoneet hyvän syyn olla pelaamatta ja keskittyä muihin asioihin!

Millaisia ajatuksia teillä on Pokémon GO:sta? Oletteko pelailleet sitä paljon (vai keräilleet kiviä :DD) vai onko peli jäänyt testaamatta? Ja ennen kaikkea: Mystic, Instinct vai Valor?!

(Koitan huomenna saada muuten kirjoituksen taas uusista Alola-pokémoneista tehtyä, mutta tiedättehän millaista tää on, kun täytyy lähteä kävelylle 10 kilometrin pokémunan kanssa).