Pokémon Y - Osa XIX: Mezase Pokémon Master!

Viimeksi marssittiin kohti Victory Roadia, nyt sitten jatketaan siitä. Päätin, että on korkea aika meikäläisen "päihittää" tämä peli nyt kunnolla - osaksi myös siitä syystä, että TM:n Swagger-liikeeseen saa vasta liigan jälkeen ja satun tarvitsemaan sitä kilpailutiimiini...!

Victory Road alkoi perinteisesti pimeällä luolalla, mutta hupsis vaan, yhtäkkiä olinkin ulkona. Oikeasti ehdin jo kiljaista kauhusta (no okei, ehken nyt sentään kiljaissut, mutta koin sentään kauhun värinää!), että elkääs nyt vaan sanoko, että tämä oli jo nyt tässä. Minähän en ala sellaiseen. Syvä huokaus kuului, kun tajusin että eihän tässä mitään hätää ole, vaan luolailu jatkuu.

Tämä Kalosin Victory Road siis jakautuu ikään kuin useaan pienempään luolastopätkään ja välillä seikkaillaan ulkoilmassa. Ihan freeshiä ja mukavaa, kun ei ole sitä luolaston puhkijuoksua, mutta hmm. Ehkä meikä näin vanhalla iällä olen päässyt tosissani luolien makuun, sillä jotenkin kaipaisin nykypoképeleihin sellaista kammottavan pitkää ja sokkeloista luolastoa, vähän niinku miltä Victory Road joskus RBY-aikana tuntui. No, ehkä aika on taas kullannut muistot eikä sekään Victory Road mikään erikoinen ollut.

Kuten aina Victory Roadilla, kilpailijahan loikkaa jostain kulman takaa ottelemaan. Serena-hate jatkukoon! Oi muuten, minä menin ja kehitin sitten mystisen Doubladeni ja nyt olen kokenut Aegislashin! Turpiinhan minä Serenalle annoin.

........ noup. Just no.

Unohdetaan Serena hetimiten ja jatketaan luolahyppelyä. Oonko maininnut, kuinka hienoja Pokéja Crobat ja Gigalith ovat? Etenkin Gigalith saa luvan olla yksi sellaisia lähiaikoina testaukseen tulevia pokémoneja. Jotenkin toi 3D-malli näissä peleissä tekee kyseisestä pokémonista vieläkin paremman näköisen, se 5. generaation lättä-Gigalith ei jotenkin ollut edukseen.

No voisin oikeastaan höpistä Aegislashista vähän tarkemmin. Kyseessä on ainakin mulle vielä vähän hankala pokémon. En osaa jotenkin ottaa kaikkea irti sen omaperäisestä Stance Change-abilitystä, joka siis mahdollistaa pokémonille kaksi formea: hyökkäys- ja puolustusformet. Puolustusasennossa Aegislashin puolustukset ovat hurjat (tämä yhdistettynä vielä hyvään puolustavaan tyypitykseen), hyökkäysasennossa taas attack on aivan omiansa, mutta puolustukset ihan susisurkeita. Aloitan hommat yleensä Sword Dancella, kerään siis attack-boostia puolustavassa asennossa ja sitten menen ja isken Shadow Sneakilla, se kun on näppärä priority-move. Aika usein kumminkin onnistun tapattamaan Aegislashini D:<

Siinä se on, Pokémon-liiga! Nämä liigarakennukset tuntuvat käyvän vaan pröystäilevimmiksi generaatiosta generaatioon mennessä :-D. The final conclusion kumminkin on: Victory Road oli liian lyhyt ja liian epäsokkelomainen. Hoennin remakettua Victory Roadia odotellessa! Muistan inhonneeni sitä alkuperäistä.

Eipä tässä nyt jäädä turhia ihmettelemään, PokéCenterin kautta sisälle vaan (no oikeasti näin ei tapahtunut, mutta tuskin ketään kiinnostaa tietää, miten pyörin maita ja mantuja ympäri vaan ihmettelemässä paikkoja ja breedaamassa Cyndaquilin munia :D). Liiga alkaa tällaisella yleishuoneella, josta saa 5. generaation mukaisesti käydä haastamassa Elite Fourilaisia mieleissään järjestyksessä. Tervetulohallissa meidät ottaa tervetulleeksi yksi Elite Fourin jäsenistä, tuli-tyyppiin erikoistunut Malva, joka on myös Holo Casterin uutisreportteri ja Team Flaren jäsen.

Muija on siis pirun ärsyttävä ja päätin, että tuollainen piilovittuileva akka saa luvan tulla nistityksi heti ensimmäisenä.

Minä tietysti halusin näyttää typerälle Malvalle että kuka täällä oikein käskee ja käytin tahallani pokémoneja, joilla oli tyyppiheikkouksia Malvan pokémoneja vastaan :D. MUAHAHA. Voitto tuli tietysti 8). Torkoalin ja Talonflamen lisäksi tiimiin kuuluivat myös Pyroar ja Chandelure, ei siis mitään turhan villiä ja erikoista.

Malvan halusin piestä ihan vaan silkasta verenhimosta sitä sen vittuilevaa asennetta kohtaan, mutta sitten pitikin pysähtyä hetkeksi miettimään, että mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Eliitti nelikon tyypit olivat siis Fire, Water, Steel ja Dragon. Koska koin että Steel aiheuttaisi ehkä eniten harmaita hiuksia meikäläiselle, kerta tulipokémoneja en omista, Ground-tyypin hyökkäyksiäkään ei ole liikoja eikä myöskään Fightiningia. Lähdin siis haastamaan Wikstromin, ah tuon ranskalaisen stereotypioiden ritarillisen luomuksen!

Ukkelilta löytyi sitten vielä Klefki ja Aegislash (jota vastaan laitoin tietysti oman Aegislashin, pitihän minun saada kokea oikea Aegislashien taisto!). Probopass, ah tuo turhan monien naurujen kohde. Platinumissahan minulla on tiimissä Probopass, joka on kyllä tosi cool. Ehkä toi viiksipuska voi vähän jakaa mielipiteitä, mutta hei, on tossa nenässä kuitenkin jotain niin mahtipontista, että kyllä mä sulatan parit karvapuskatkin siinä samassa sitten. En ole by the way iiiiikinä käyttänyt Scizoria. Pitäisi varmaan kokeilla.

Seuraavaksi lähdin kokeilemaan Water-tyypin mestaria, Sieboldia, joka oli varmaan se pakollinen joka liigan se astetta taiteellisempi tapaus. Sieboldia huolestuttaa kovasti, voiko Pokémon-otteluita pitää taiteena. Tämän jälkeen Siebold alkaakin hölistä kokkaamisesta, joka se on kuulemma samanlaista taidetta kuin Pokémon-ottelut. Jahas.

...... Barbaracle on AWESOME :DD Hahahahahaa, ei hitto mikä tapaus. Ehdottomasti liigan mahtavin hetki Pokédex-infot tekevät Barbaraclesta vieläkin kiinnostavamman: ilmeisesti kaksi Binaclea yhtyy jotenkin hienosti yhdeksi Barbarcle jakautumalla seitsemään osaan (?). Barbaraclen jalat omistavat ikään kuin oman tahtonsa ja voivat toimia vasten aivojen päätöksiä. Hahaha, mikä vitsi :DDD. Haluan tyttö-Barbaraclen, jonka nimeksi annan Barbara.

Viimeinen liigan jäsenistä onkin tällainen ihastuttavan oloinen vanhempi lady nimeltään Drasna. Drasna on aivan ehdottomasti lemppari elite fourilaiseni näistä peleistä! Malva ei sytyttänyt yhtään (hehe, vitsikästä), ja Sieboldin ja Wikstromin esitykset eivät herättäneet tunteita mihinkään suuntaan. Valitettavasti Dragon-tyyppi oli ehkä meikäläisen tiimille tavallista helpompi vastus Dedennen ja Slurpuffin ansiosta, mutta kyllä tämän herttaisen vanhemman rouvan kanssa otteleminen oli paljon miellyttävämpää kuin noiden muiden. Drasnan design on tosi kiva, kaikki nuo luuasusteet... TAHDON! Noi kengät on ainakin ihan sairaan hienot, haluan ne aivan ehdottomasti. Mielenkiintoisena yksityiskohtana Drasnasta se, että hänen isovanhempansa ovat Celestic Townista Sinnohista, ja hänestä tuli lohikäärmetyypin kouluttaja nimenomaan kuultuaan lapsena tarinoita Dialgasta ja Palkiasta. Yay, tykkään.
Pokémoneina Drasnalla on Dragalge, Druddigon, Altaria ja Noivern. Muistan ainakin Lapanen-Avaluggini piesseen Altarian ja Hattara-Slurpuff sai leikkiä Druddigonin kanssa, joka muuten on viime aikoina alkanut ihastuttaa meikäläistä toden teolla. Alunperin ajattelin, että Druddigon on yksi pahimmanlaatuinen hirvitys, mutta nykyään se on musta todella hienonnäköinen. Mitäs mieltä muut ovat Druggidonista? :3

Sitten ei auta muu kuin marssia mestarin puheille. Aika koristeellinen huone Kalosin mestarilla, kyllähän tuolla kelpaa seiskoskella sen 24/7.

En onnistunut loppua kohden välttämään spoilereita, joten myönnetään, tiesinhän minä että Diantha on Kalosin mestari *levittelee käsiään*. Mutta kyllä on Dianthalla koristeellinen VS-ruutu.

Dianthan tiimi on sekoitus vähän kaikentyyppisiä pokémoneja. Hienosti Hawluchaa vastaan mulla sattui olemaan Dedenne ensimmäisenä tiimissä, meikähän ei siis etukäteen kurki, että millä pokémonilla vastustaja mahtaa aloittaa. Paljon jännittävämpää niin :D. Dianthan tiimistä löytyi myös molemmat fossiilimonsut, Tyrantrum ja Aurorus, Goodra, ja...

... ja Gourgeist! Gourgeist on aivan valloittava pokémon ♥_♥. Ensimmäisen kerran kohtasin sen jollain random-trainerilla Victory Roadilla, mutta tämä toinen kohtaamiseni kyseisen pokémonin oli edelleen täynnä ihastusta. Aivan ehdottoman varmasti pokémon, jota haluan koettaa :3. Oikeasti, kummituskurpistalyhty, voiko mainiompaa ollakaan (Pokédex-entryt sen kun vaan parantavat pokémonia entisestään: 'It sings joyfully as it observes the suffering of its prey')? Hiukan houkuttaisi vaihtaa pikkuinen Pumpkaboo Y:stä sitten tulevaisuudessa tiimiini AlphaSapphireen, kyseinen pelihän ilmestyy juuri sopivasti Halloweenin tietämillä...

Varsinainen Dianthien valttikortti ja yllätys on Mega Gardevoir. Kiva, että mestarilla on käytössä mega evoluutio, joskin olisin suonut mega evot myös Elite Fourilaisille tuomaan vähän lisää haastetta.

Koska niin vaan kävi, että vaikka kuinka koetin pitää pokémonieni leveleitä alhaisina (esimerkiksi kukaan ei tainnut olla yli 65 tasoinen), oli Elite Four ja Champion aika helppoja mestattavia. Tai sitten mulla on vaan niin hienot pokémonit ^__^.

Ja niin se on Hall of Famen paikka. Pakko muuten nyt kerrata pokémon-tiimini kaikille, koska totta kai teitä kiinnostaa kaikkia :D!

Chesnaught nimeltä Teddy.

- Dig

- Leech Seed

- Seed Bomb

- Power-Up Punch

Aegislash nimeltä Degen.

- Shadow Sneak

- Iron Defense

- Iron Head

- Sacred Sword 

Slurpuff nimeltä Hattara.

- Fairy Wind

- Draining Kiss

- Energy Ball

- Fake Tears

Dragalge nimeltä Tuittu

- Surf

- Dragon Pulse

- Toxic

- Sludge Bomb

 Dedenne nimeltä Pulla

- Parabolic Charge

- Discharge

- Charge

- Nuzzle

Avalugg nimeltä Lapanen

- Rock Smash

- Ice Fang

- Recover

- Avalanche

Ensi kertaan siis! Luvassa juhlahumua ja randomeita juttuja.