Aah, päätin tehdä vähän erilaisen kirjoituksen vähästä aikaa. Anteeksi tämä tauko, saisitte lähettää mulle jo näin pitkän välin jälkeen vihaista postia.
Minä pidän fossiilipokémoneista. Erityisesti kolmesta ensimmäisestä fossiiliparivaljakosta, uusimmat fossiilit ovat vielä vähän totutteluvaiheessa. On suorastaan sääli, ettei 2. generaatiossa tullut yhtään fossiilikaksikkoa, mutta onneksi muut generaatiot ovat tarjonneet niitä. Nuorempana en oikein näistä perustanut yleisesti, mutta vanhempana sitä osaa jo arvostaa tällaisia kivikautisiakin juttuja eikä pelkästään mitään Porygoneja.
Omanyte ja Omastar
Aikoinaan Blue-pelissäni valitsin PokéManiacilta Helix Fossiilin, josta sain sitten myöhemmin herätettyä henkiin Omanyten. Muistan vieläkin, miten valitsin Helix ja Dome Fossiilin välillä puhtaasti siten, kumpi fossiilin nimi kuulosti hienommalta :-D. Tällöin minulla ei ollut vielä hajuakaan, että fossiileista syntyisi pokémon.
Omanyte ja Omastar luetaan eläviksi fossiileiksi. "Elävä fossiili" termi tarkoittaa sitä, että kyseistä eliölajia tavataan sekä elävänä että fossiilinia, ja että eliössä ei ole tapahtunut evoluution tuomaa kehitystä. Omanyte ja Omastar perustuu ammoniitteihin, jotka ovat sukupuuttoon kuolleita otuksia, joilta löytyy näiden pokémonien tapainen kierrekuori. Pokédex-entryissä kerrotaan aika selkeästi, miksi nämä kaksi pokémonia lopulta kuolivat sukupuuttoon.
Ammoniittien elinkaareen kuuluu kierrekuoren kasvattaminen. Nilviäinen kuoren sisällä kasvoi jatkuvasti ja sen mukaan myös kuorta oli kasvatettava. Omanytesta ja Omastarista kerrotaan, että niiden kuori kasvoi niin raskaaksi ja suureksi, etteivät ne kyenneet enää kunnolla liikkumaan. Saalistaminenhan siinä vaikeutui. Omanyte nyt syö pelkkää planktonia ja veden pieneliöitä, mutta Omastarit taas saalistivat Shelldereitä (rajua tavaraa :C) Noh, siinä on aika selkeä syy, miksi Omanytet ja Omastarit katosivat. Koska ammoniittien uskotaan olevan kaukaista sukua mustekaloille, niin Omastarin luomista on voinut myös innoittaa varhainen mustekala-eläin, jolla oli suojana kuori, joka teki sen liikkumista surkeaa.
Mutta JOS Omastaria voisi pitää jonain mustekala esiasteena (ja onhan sillä ja Omanytella aikamoinen kasa noita lonkeromaisia raajoja), niin ehkä voisimme kuvitella Omanyten ja Omastarin olevan kaukaista sukua meidän kaikkien tuntemalle mustekalapokémonille: Octillerylle?
Kabuto ja Kabutops
Lapsena en niinkään välittänyt tästä fossiiliparista. Mielestäni etenkin Kabuto oli tosi pelottava. Nykyään Kabuto ja Kabutops ovat mielestäni kiistatta kiehtovimmat ja hienoimmat fossiilit, Lileepin ja Cradilyn jälkeen. Oikeastaan pelkän Kabuton kiehtovuuden takia olen alkanut tutkia näitä fossiileja alunperin ja nyt päätin jakaa vähän tutkimuksiani teillekin :3. Näistä kahdesta keksinkin aika tavalla juttua, heh.
Kabuto perustuu jo sukupuuttoon kuolleisiin trilobiiteihin ja molukkirapuihin, jotka lasketaan eläviksi fossiileiksi. Molukkiravut ovat pysyneet muuttumattomina esihistoriallisista ajoista lähtien. Samaa kerrotaan myös Pokédex-entryissä Kabutosta: se on pysynyt muuttumattomana 300 miljoonan vuoden aikana. Kabuto ei siis ole suinkaan aivan täysin sukupuuttoon kuollut pokémon. Todennäköisesti Kabuto on kuulunut yksiin ensimmäisiin pokémonlajeihin ja on myös aikanaan ollut yksi parhaiten toimeentulleista sellaisista. Kabutoja tapaa vain suolaisissa merissä.
Kabuton silmät ovat varmaan aika huomattava osa tuota pokémon-lajia, eikös? Kabutolla on kahdet silmäparit, yhdet punaisen kiiluvat pehmeässä mustassa sisuksessa, sekä yksi silmäpari sen kovan kuoren päällä. Kuoren päällä olevia silmiä se käyttää tutkiakseen ympäristöään, kun se joutuu vaaratilanteeseen. Nyt mielenkiintoista faktaa: trilobiiteillä oli aikaansa nähden hämmästyttävän kehittynyt näkökyky. Ei ihme, että Kabutolle on haluttu antaa aika mahtipontinen silmävarustus. Kabutolla on varmaan sitten myös hyvä näkökyky. Kabuton päälaelta löytyvä toinen silmäpari taas perustuu puhtaasti molukkirapujen omistamiin silmiin - nekin omistavat Kabuton tapaan toisen yksinkertaisemman silmäparin.
Kabutops perustuu taas hiukan enemmän meriskorpioneihin. Kabutopsin tapaan myös jotkut meriskorpionit kykenivät olemaan kuivalla maalla jonkin aikaa, mutta niiden pääelinaluetta on ollut vesistöt. Aikoinaan meriskorpionit olivat vaikuttavimpia saalistajia.
Mikä sitten on mahtanut tuhota Kabuton ja Kabutopsin lähes täysin sukupuuttoon? Omanyten ja Omastarin kohdalla vastaus johtui niiden omasta kehityksestä, mutta Kabuton ja Kabutopsin suhteen en usko ihan samaan. Trilobiittien ja meriskorpionien kohtaloksi kerrotaan, että ne eivät lopulta onnistuneet tanssimaan olemassa olostaan kalojen kanssa. Ehkä Kabutolle ja Kabutopsille kävi samoin? Koetin kovasti pohtia, mitkä pokémon-lajit olisivat voineet syöstä nuo sukupuuttoon. Tietenkään pokémonit eivät todellakaan tarkasti noudattele tällaisissa asioissa oikean maailman kaavaa. Mutta näitä on silti kiva pohtia. Tässä pari pokémonia, joilla voisi jotenkin kuvitella olevan jotain tekemistä Kabuton ja Kabutopsin sukupuuttoon kuolemisella:
Relicanth: Relicanth on varhaisin kalapokémon ja elellyt samoihin aikoihin, kun Kabuto ja Kabutops. Relicanthista kuitenkin kerrotaan, että siinä on tapahtunut kehitystä viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana, fossiiliparimme ovat pysyneet muuttumattomina pitempään. Tästä voisi kehittää teorian, että ehkä Kabuton ja Kabutopsin saaliseläimet ovat olleet Relicanthin alkukantaisempia versioita ja evoluutio on luonut niille Relicanthin tajuttoman kovan ja läpäisemättömän pinnan. Eihän Kabutopsinkaan viikateraajat sellaista halkaise. Eli ehkä näiltä loppui vain ruoka?
Huntail: Hiukan epätodennäköisempi, koska Huntail ei ainakaan oikean maailman esikuvien mukaan ole niin vanha kuin Kabuto-pari. Huntail tunnetaan kumminkin syvyyksien hurjimpana saalistajana ja molukkirapuja käytetään nykyäänkin ankeriaiden syötteniä.
Cloyster: Simpukoita on ollut maailmassa kambrikaudelta lähtien, mutta ne kuitenkin yleistyivät hiukan myöhemmin. Cloysterin kuori on niin vahva, ettei sitä Kabutopsin viikatteet saa läpäistyksi. Cloysterista ei missään kerrota, millaista ravintoa se syö, mutta ehkä...
Tietty myös muilla fossiileilla voi olla jotain tekemistä Kabuton ja Kabutopsin katoamisella. Esimerkiksi Carracosta vaikuttaa sellaiselta pokémonilta, jolle kyllä kelpaa varmasti nämä pokémonit ruoaksi.
Vertailkaapas muuten Dome-fossiilia ja trilobiitin fossiilia :-). Cool!
Jees, tässä tämä tällä kertaa! Fossiileista tulossa oikeasti lisää seuraavaksi! Meikän näille sarjapostauksille on käynyt vähän huonosti (TCG, animemaratonit), mutta NYT ihan oikeasti. Fossiiliteema viedään loppuun. Mitäs te tykkäilette?
Minä pidän fossiilipokémoneista. Erityisesti kolmesta ensimmäisestä fossiiliparivaljakosta, uusimmat fossiilit ovat vielä vähän totutteluvaiheessa. On suorastaan sääli, ettei 2. generaatiossa tullut yhtään fossiilikaksikkoa, mutta onneksi muut generaatiot ovat tarjonneet niitä. Nuorempana en oikein näistä perustanut yleisesti, mutta vanhempana sitä osaa jo arvostaa tällaisia kivikautisiakin juttuja eikä pelkästään mitään Porygoneja.
Omanyte ja Omastar
Aikoinaan Blue-pelissäni valitsin PokéManiacilta Helix Fossiilin, josta sain sitten myöhemmin herätettyä henkiin Omanyten. Muistan vieläkin, miten valitsin Helix ja Dome Fossiilin välillä puhtaasti siten, kumpi fossiilin nimi kuulosti hienommalta :-D. Tällöin minulla ei ollut vielä hajuakaan, että fossiileista syntyisi pokémon.Omanyte ja Omastar luetaan eläviksi fossiileiksi. "Elävä fossiili" termi tarkoittaa sitä, että kyseistä eliölajia tavataan sekä elävänä että fossiilinia, ja että eliössä ei ole tapahtunut evoluution tuomaa kehitystä. Omanyte ja Omastar perustuu ammoniitteihin, jotka ovat sukupuuttoon kuolleita otuksia, joilta löytyy näiden pokémonien tapainen kierrekuori. Pokédex-entryissä kerrotaan aika selkeästi, miksi nämä kaksi pokémonia lopulta kuolivat sukupuuttoon.
Ammoniittien elinkaareen kuuluu kierrekuoren kasvattaminen. Nilviäinen kuoren sisällä kasvoi jatkuvasti ja sen mukaan myös kuorta oli kasvatettava. Omanytesta ja Omastarista kerrotaan, että niiden kuori kasvoi niin raskaaksi ja suureksi, etteivät ne kyenneet enää kunnolla liikkumaan. Saalistaminenhan siinä vaikeutui. Omanyte nyt syö pelkkää planktonia ja veden pieneliöitä, mutta Omastarit taas saalistivat Shelldereitä (rajua tavaraa :C) Noh, siinä on aika selkeä syy, miksi Omanytet ja Omastarit katosivat. Koska ammoniittien uskotaan olevan kaukaista sukua mustekaloille, niin Omastarin luomista on voinut myös innoittaa varhainen mustekala-eläin, jolla oli suojana kuori, joka teki sen liikkumista surkeaa.Mutta JOS Omastaria voisi pitää jonain mustekala esiasteena (ja onhan sillä ja Omanytella aikamoinen kasa noita lonkeromaisia raajoja), niin ehkä voisimme kuvitella Omanyten ja Omastarin olevan kaukaista sukua meidän kaikkien tuntemalle mustekalapokémonille: Octillerylle?
Kabuto ja Kabutops
Lapsena en niinkään välittänyt tästä fossiiliparista. Mielestäni etenkin Kabuto oli tosi pelottava. Nykyään Kabuto ja Kabutops ovat mielestäni kiistatta kiehtovimmat ja hienoimmat fossiilit, Lileepin ja Cradilyn jälkeen. Oikeastaan pelkän Kabuton kiehtovuuden takia olen alkanut tutkia näitä fossiileja alunperin ja nyt päätin jakaa vähän tutkimuksiani teillekin :3. Näistä kahdesta keksinkin aika tavalla juttua, heh.Kabuto perustuu jo sukupuuttoon kuolleisiin trilobiiteihin ja molukkirapuihin, jotka lasketaan eläviksi fossiileiksi. Molukkiravut ovat pysyneet muuttumattomina esihistoriallisista ajoista lähtien. Samaa kerrotaan myös Pokédex-entryissä Kabutosta: se on pysynyt muuttumattomana 300 miljoonan vuoden aikana. Kabuto ei siis ole suinkaan aivan täysin sukupuuttoon kuollut pokémon. Todennäköisesti Kabuto on kuulunut yksiin ensimmäisiin pokémonlajeihin ja on myös aikanaan ollut yksi parhaiten toimeentulleista sellaisista. Kabutoja tapaa vain suolaisissa merissä.
Kabuton silmät ovat varmaan aika huomattava osa tuota pokémon-lajia, eikös? Kabutolla on kahdet silmäparit, yhdet punaisen kiiluvat pehmeässä mustassa sisuksessa, sekä yksi silmäpari sen kovan kuoren päällä. Kuoren päällä olevia silmiä se käyttää tutkiakseen ympäristöään, kun se joutuu vaaratilanteeseen. Nyt mielenkiintoista faktaa: trilobiiteillä oli aikaansa nähden hämmästyttävän kehittynyt näkökyky. Ei ihme, että Kabutolle on haluttu antaa aika mahtipontinen silmävarustus. Kabutolla on varmaan sitten myös hyvä näkökyky. Kabuton päälaelta löytyvä toinen silmäpari taas perustuu puhtaasti molukkirapujen omistamiin silmiin - nekin omistavat Kabuton tapaan toisen yksinkertaisemman silmäparin.
Kabutops perustuu taas hiukan enemmän meriskorpioneihin. Kabutopsin tapaan myös jotkut meriskorpionit kykenivät olemaan kuivalla maalla jonkin aikaa, mutta niiden pääelinaluetta on ollut vesistöt. Aikoinaan meriskorpionit olivat vaikuttavimpia saalistajia.Mikä sitten on mahtanut tuhota Kabuton ja Kabutopsin lähes täysin sukupuuttoon? Omanyten ja Omastarin kohdalla vastaus johtui niiden omasta kehityksestä, mutta Kabuton ja Kabutopsin suhteen en usko ihan samaan. Trilobiittien ja meriskorpionien kohtaloksi kerrotaan, että ne eivät lopulta onnistuneet tanssimaan olemassa olostaan kalojen kanssa. Ehkä Kabutolle ja Kabutopsille kävi samoin? Koetin kovasti pohtia, mitkä pokémon-lajit olisivat voineet syöstä nuo sukupuuttoon. Tietenkään pokémonit eivät todellakaan tarkasti noudattele tällaisissa asioissa oikean maailman kaavaa. Mutta näitä on silti kiva pohtia. Tässä pari pokémonia, joilla voisi jotenkin kuvitella olevan jotain tekemistä Kabuton ja Kabutopsin sukupuuttoon kuolemisella:
Relicanth: Relicanth on varhaisin kalapokémon ja elellyt samoihin aikoihin, kun Kabuto ja Kabutops. Relicanthista kuitenkin kerrotaan, että siinä on tapahtunut kehitystä viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana, fossiiliparimme ovat pysyneet muuttumattomina pitempään. Tästä voisi kehittää teorian, että ehkä Kabuton ja Kabutopsin saaliseläimet ovat olleet Relicanthin alkukantaisempia versioita ja evoluutio on luonut niille Relicanthin tajuttoman kovan ja läpäisemättömän pinnan. Eihän Kabutopsinkaan viikateraajat sellaista halkaise. Eli ehkä näiltä loppui vain ruoka?
Huntail: Hiukan epätodennäköisempi, koska Huntail ei ainakaan oikean maailman esikuvien mukaan ole niin vanha kuin Kabuto-pari. Huntail tunnetaan kumminkin syvyyksien hurjimpana saalistajana ja molukkirapuja käytetään nykyäänkin ankeriaiden syötteniä.
Cloyster: Simpukoita on ollut maailmassa kambrikaudelta lähtien, mutta ne kuitenkin yleistyivät hiukan myöhemmin. Cloysterin kuori on niin vahva, ettei sitä Kabutopsin viikatteet saa läpäistyksi. Cloysterista ei missään kerrota, millaista ravintoa se syö, mutta ehkä...
Tietty myös muilla fossiileilla voi olla jotain tekemistä Kabuton ja Kabutopsin katoamisella. Esimerkiksi Carracosta vaikuttaa sellaiselta pokémonilta, jolle kyllä kelpaa varmasti nämä pokémonit ruoaksi.
Vertailkaapas muuten Dome-fossiilia ja trilobiitin fossiilia :-). Cool!
Jees, tässä tämä tällä kertaa! Fossiileista tulossa oikeasti lisää seuraavaksi! Meikän näille sarjapostauksille on käynyt vähän huonosti (TCG, animemaratonit), mutta NYT ihan oikeasti. Fossiiliteema viedään loppuun. Mitäs te tykkäilette?
