HeartGoldia on tullut aika ahkerasti tässä pelailtua ja siihen on mennyt aikaa. Ei tässä olla kuitenkaan koko aikaa pelattu, vaan olen valmistellut pikkuhiljaa arvostelua tai ehkä enemmänkin yhteenvetoa/mitä lie HeartGoldista. Haluan kuitenkin pelata HG:tä mahdollisimman pitkälle, joten tuo yhteenvetohomma tulee ehdottomasti aikaisintaan ensi viikolla. Epätodennäköiseltä näyttää, koska olen hidas. Hiukan yli 20 tuntia peliaikaa, 3 salimerkkiä ja hengailen Pokéathlonissa.

Mutta vähän jotain eloa blogiin tuo nyt aihe nimeltä Swinub. Eikä Swinubia käsitellä tällä kertaa ihan miten vaan, vaan meitsin 17-vuotissynttärikakun näkökulmasta viime marraskuulta. Kakku on pikkusiskoni tekemä, sanoin ennen synttäreitäni, että tee meikälle Pokémon-kakku ja niinhän tuo tekikin! Siskoni näyttää myös tietävän, mistä pokémoneista tykkään vaikkei itse erityisemmin taskumonstereista ole kiinnostunut...




Swinub-kakku 



Haha, siinä melkein koko kakku kaikessa komeudessaan. Kolme Swinubia tutkimassa lumipeitteen alta paljastunutta maaperää :D. Aika keväinen ja suloinen ajatus. Koska olen kiltti, jaan siskoni keksimän Swinubin teko-ohjeen kaikille tämän kirjoituksen lukijoille.

  • Swinubien vartalot on tehty Kinder-munien puolikkaista
  • Selässä olevat raidat on tehty sulatetusta tummasta suklaasta.
  • Nenät taas on askarreltu jonkun perus Fazerin lakritsipatukan sisuksesta kaivetusta vaaleanpunaisesta töhnästä (??) ja "liimattu" sillä sulalla suklaalla kiinni vartaloon. 
  • Silmät ja sieraimet ovat pieni lakritsinpaloja. Nyt kaikki siis askartelemaan Swinubeja pääsiäismunista!


Ja hiukan lähikuvia Swinubeista. Onpas se söppänä ja pakko myöntää, että aika nerokas veto siskoltani. Siis se, miten hän nuo Swinubit teki. Itselleni ei olisi tullut mieleenikään! Alunperin tuo ajatteli tekevänsä kakun marsipaanista, mutta sopivan väristä marsipaania ei joko löytynyt tai se oli ihan törkeän kallista. Mutta tuosta tuli oikein toimiva ja hiukan erilainen täytekakku. Siskoni uhkaili tekevänsä tänäkin vuonna meikälle Pokémon-kakun, vaikka kuinka alkaisin vihata taskuhirviöitä kuluvan vuoden aikana. Tuo myös uhkasi, että tämän vuoden kakusta tulee kaikkien aikojen hienoin kakku, ja tämä Swinub-kakku oli vain pikainen harjoituskakku ensi vuotta varten. Tässähän alkaa melkein odottaa synttäreitä :D.

Nyt on Swinubista ja Mamoswinesta oma kirjoituksensa, seuraavaksi pitää kai tehdä Piloswinestäkin!


Tosin aivan seuraavaksi on vuorossa Pokémon-animemaratonin toinen osa! Sekin on vähän kärsinyt sitten HeartGoldin ilmestymisen :D.
Jatka lukemista
Jep, HeartGold on uskomaton. Ainakin meitsistä, heh. Kirjoitan varmaan jonkinlaisen arvostelun pelistä, kunhan pääsen etenemään vähän pitemmälle. Olen HIDAS, aloin pelata kyseistä peliä eilen noin viiden aikaa ja pieniä taukoja lukuunottamatta pelasin koko illan. Vasta tänään aamupäivällä sain ensimmäisen salimerkkini. Päätin jo ajat sitten, että aion kuvata HeartGold-paketin avaamisen ja piti tämä kirjoitus lähettää jo eilen, mutta enhän minä HeartGoldin maailmasta malttanut lähteä kirjoittamaan blogia.

 Harmikseni meikällä oli käytössä talon parhaimpana kamerana siskon kännykkä, eikä järkkäriä niin kuin alunperin ajattelin D:. Halusin kuitenkin vähän ottaa kuvia jännittävästä HeartGold-paketin purkamisesta, joten oli pakko ottaa aika karuja kuvia kännykällä. Tulevaisuudessa pyrin kyllä ottamaan kuvia nimenomaan järjestelmäkameralla ja pitää näin laatua yllä :P.



Oukeij, tässä pakollista kuvamatskua HeartGold-paketistani :P. Oli ihan pakko ikuistaa tämä paketin avaamishetki, tätä voi sitten vuoden päästä muistella ilolla katselemalla kuvia. Valitettavasti itse paketin avaaminen tuli vähän huonosti kuvattua surkean kameran takia, mutta näillä mennään. Aivan upea paketti! Ja vielä käännetty suomeksi, siitä olin aivan ihmeissäni! Olisi kuvitellut, että tuollainen isompi ja erikoisempi paketti olisi jätetty vain englanniksi. Tämmöiset paketit tulevaisuuden Pokémon-peleihin, kiitos! Kyllähän tuommoisesta laadusta maksaa mielellään vähän lisähintaa ja työstää kiinalaisia käsiä.
Tykkään enemmän HeartGoldin paketista, mutta SoulSilver oli kyllä todella hieno, kun sitä kaupassa silmäilin. Onneksi siellä, mistä ostin oman HG:ni, oli tajuttu pistää pelit lasivitriiniin, ettei upea pääliboksi täyty pikkupoikien (ja miksei tyttöjenkin) tassunjäljistä. Harmittaa, että onnistuin ihan minimaalisesti telomaan pakettiani, vaikka kuinka olin varovainen. No en paljoa, kulma ihan hitusen taittui, minkä voi huomata tuossa kuvassa, missä paketti on pystyssä lattialla.












Tuossa sitten taas kuvaa, miltä paketti näytti avattaessa. Aika karu kuva ja kameran huonous näkyy viimeistään tuossa kuvassa ikävästi. No ei ole varaa valittaa! Olin yllättynyt, kuinka paksut nuo PokéWalkerin ohjeet olivatkaan, mutta niissä olikin aika monella kielellä ohjeet. Ja vaikka arvasin/tiesin, että itse ison paketin sisällä on tuo aivan perus DS-kotelo, se tuntui silti avatessa jotenkin omituiselta. Harmi että varsinainen DS-kotelo ei ole yhtä hulppea kuin tuo laatikko, itse asiassa tuo tarjosi aika hyvät naurut: siinähän on käytetty Adobe Illustratorin valmisbrushia, jolla tuo spiraali on tehty valmiskuviona. Mitä ihmettä, Nintendo? Käyhän se toki niinkin... taidan valmistuttuani hakea graafikoksi Nintendolle ;)

PokéWalker tuntui tosi hyvältä käteen ja oli yllättävän näppärän tuntuinen kädessä. Yllätyin siitä, että sille oli tehty kaksi erilaista taustalevyä, toinen joka on täysin sileä takaa ja toinen, jossa on klipsu, jolla tuon laittaa kiinni jonnekin.  Näyttävätpä sormeni aikamoisilta makkaroilta :D!  No hei, kuva hämää!

Suurin yllätys koko pelilootassa oli itse pelikasetti, se on musta eikä aneemisen harmaa, kuten ennen kasetit ovat olleet. Vanhat DS-kasetit ovat sulahtaneet laitteeseen huomaamatta, mutta tuossa tuntee pientä hankausta, kun kasettia tunkee DS:n uumeniin. Ärsyttävää, kun en sitä tajunnut kuvata! Eikä enää vaan jaksa.


Toivottavasti saan pian aikaan jonkin näköistä arvostelua, tai ainakin raporttia HeartGoldista ja SoulSilveristä. Itselleni kyseiset pelit ovat olleet todella upea kokemus tähän mennessä ja ne alkavat lähennellä omaa käsitystäni täydellisistä Pokémon-pelistä. Mutta uudistuksilla on hintansa ja olen bongannut jo usean pikkujutun, joista on jouduttu luopumaan mahdollisesti ajan tai pelikasetin tilanpuutteen takia.
Jatka lukemista
Johan on, Maikkarin SubJuniori aikoo sittenkin esittää Pokémon-animen kaudet 1-10 alkuperäisdubbauksella suomenkielellä. Enpä olisi uskonut tätä päivää näkeväni. Ei kai pidä valittaa, muuta kuin tietty siitä, ettei kanavapakettia löydy, puhumattakaan tallennuslaitteista.

Olisi ihan uskomatonta omistaa nuo Pokémon-jaksot (etenkin eka kausi!) suomeksi ja vielä hyvällä laadulla!

Huomenna HeartGold ja SoulSilver. Tarkoitus olisi töiden jälkeen käydä noutamassa oma aarre kaupasta ja sitten huomenna on tietysti luvassa pientä kirjoitusta ensihetken mietteistä, vähän kuvia ym.
Jatka lukemista
Maratonin osat:


ポケモン！ きみにきめた! / Pokémon - I Choose You!
Pokémon - Minä valitsen sinut!
ensiesitys Japanissa: 1.4.1997
ensiesitys Suomessa: 6.11.1999

Onpas RUMA tausta :D! Tai kauniimmin todettuna erikoinen ja taiteellisen psykedeelinen. Tulee ihan mieleen herneet tai parsa tai jokin muu vihreä kasvis, en sitten tiedä onko se hyvä vai huono juttu. En muistanut tuota lainkaan ja meinasin pudota tuolilta nähdessäni tuon. Tästä siis Pokémon-anime alkoi. Aloin itse seurata Pokémonia vasta jaksosta 26, Pokémon Scent-sation! eli Hätä ei lue lakia (hahaa, koitan tukea viimeiseen asti suomenkielisten jaksojen nimien käyttöä!), joten en todistanut legendaarista Pokémonin ensiesityspäivää Suomessa... Vasta myöhemmin uusintojen myötä pääsin todistamaan kyseistä ensimmäistä jaksoa.

Onhan tämä jakso nyt legenda, eikä siitä päästä yli eikä ympäri. Ja niin useasti on tullut tämäkin nähtyä, ettei mitään rajaa. Alunperin piti katsoa tämä suomeksi videolta (yritän muutenkin katsoa tulevaisuudessa mahdollisimman monet jaksot suomeksi), mutta en vaan jaksanut lähteä rämpimään kaikkia vanhoja videoitani läpi.
Kaikkihan tietävät, mitä juuri tässä jaksossa tapahtuu, joten turhat selostukset voidaan varmaankin ohittaa?

Ensimmäiseksi mietityttämään jäi yksi juttu. Kun Ash on kokeillut kaikki pokémonit läpi ja käy ilmi, ettei jäljellä ole enää Bulbasauria, Charmanderia tai Squirtlea. Sitten Oak sönköttää, että tavallaan yksi olisi vielä jäljellä ja kuvan mukaisesti tekniikkapöydästä avautuu kolo, josta Pikachun poképallo ilmestyy. Eli Oak oli suunnitellut kaiken valmiiksi, eihän se Pikachun poképallo nyt muuten voi olla valmiina ilmestymään pöydän sisästä? Miksi ihmeessä Oakilla ei ollut Bulbasaureja, Charmandereja ja Squirtleja tarpeeksi aloitteleville kouluttajille? Aika epätodennäköistä muutenkin, että tyyliin kerran vuodessa vain kolme kouluttajaa kävisi valitsemassa alkupokémoninsa Oakilta (ja ensimmäinen jaksohan antaa ymmärtää, että Oak jakelee niitä pokémoneja vain tyyliin kerran vuodessa). Paljon loogisempaahan olisi ollut, jos Oak olisi ollut oikeasti yllättynyt Ashin tulosta (äijähän näytti tietävän, että Ash on tulossa noutamaan pokémoninsa tuolloin) ja olisi vaivaantuneena selittänyt, että hänellä olisi yksi ongelmallisempi tapaus vielä jäljellä. Tämän jälkeen Oak ja Ash olisivat kävelleet Oakin laboratorion pimeään kellariin, jonka päädyssä sijaitsevassa hyllyssä Oak on säilönyt Pikachun poképalloa.
Olin muuten pentuna niin iloissani, kun Ash yritti saada ensimmäiseksi pokémonikseen Squirtlea, joka oli tuolloin meikän lemppari 8D. Siskon kanssa meillä oli kauhea vääntö aina siitä, kumpi on parempi, Squirtle vai Bulbasaur! Tietty minä olin aivan innoissani, kun Ashkin oli vielä meikän puolella, hahah.

Yksi huomio, minkä tavallaan surukseni tein, että ensimmäisessä jaksossa Ashin Pikachu oli hauska ja huvittava. Nykyään se ei sitä ole, Pikachu on ajoittain ehkä söpö ja hellyyttävä, mutta aikoihin se ei ole ollut hauska, mikä on sääli sinänsä. Olisi saanut mun puolesta pysyä ehkä hiukan pitempään niskoittelevana Pikachuna :D. Muutenkin tässä ensimmäisessä jaksossa (ja pitkin ensimmäistä kautta) on hauskan sarjakuvamaisia efektejä mukana, joita saisi käyttää vieläkin Pokémonissa! Esimerkkinä nyt tuo Pikachun pääkallo-puhekupla ja ilme. Aivan mahtavat!

Btw, olisi kiva tietää mitä kaikkia toimintoja Pokédexistä löytääkään! Tekisi niin mieli painella noita nappuloita....!


Okei, eiköhän se ollut siinä jotakuinkin. Eipä tässä paljoa sisältöä ollut, vaikka tekstiä sitäkin enemmän 8D. Pokémon-maratoni jatkukoon, hohoho.

Kertaus jaksosta:
~ Ash saa Oakilta Pikachun, Gary Squirtlen
~ Pikachun ja Ashin kemiat eivät aluksi pelaa toivotulla tavalla
~ Ash tapaa Mistyn
~ Ash näkee tuntemattoman pokémonin, joka tosin ei meille niin tuntematon ole. Ho-Oh.
Jatka lukemista
Kuten otsikko kertoo, niin tässä sitä aloitellaan o/.

Eli ihan nopeasti alkuun pikkuinfopaketti, Living In The Moving Forest on Pokémon-teemainen pääosin suomenkielinen blogi, jossa meitsi, Avri, rustailee juttuja kaikesta Pokémoniin liittyvästä ja ehkä vähän sen ohikin. No mitäs juttua Pokémonista tänne sitten tulee? Ihan kaikkea peleistä animeen ja ties mihin. Omia mielipiteitäni, hiukan asiapitoisempia artikkeleja, uutisia ja pohdintaa niistä :D. Alunperin ajattelin astua Pokémon-fanisivustojen kirjavaan joukkoon tekemällä oman näköisen ja laajahkon wiki-tyyppisen sivuston, mutta ideaa hiotessa tajusin haluavani jotain epävirallisempaa ja rennompaa. Pikkuhiljaa sivusto muuttuikin blogiksi, jonne voin kirjoittaa aivan mitä tahdon, missä järjestyksessä tahdon, milloin tahdon ja millä tyylillä ikinä tahdon. Monipuolisuutta!

Ja koska kaikki rakastavat puhua itsestään muille, niin kerron myös lyhykäisesti itsestäni jotain. Tosiaan, kuljen nimimerkillä Avri ja olen 18-vuotias tyttö, jonka elämään Pokémon rantautui silloin -99 vuoden loppupuolella. Toisin kuin useat silloiset koulukaverini, en kasvanutkaan Pokémonien yli parissa vuodessa, vaan intohimoinen fanitus on jatkunut nyt 10 vuotta ja jos se minusta riippuu, saa se jatkua vielä vuosia lisää. Pokémon-pelit ovat ehkä ne pääasialliset intohimon kohteet, mutta kyllä se tv-sarjakin ja sarjakuvat menevät siinä samassa myös. Lempipokémoneja on useita, joita en ala listaamaan nyt. Suurimmat suosikit tulevat kyllä ajan mittaa hyvinkin selväksi kaikille.

 No mutta vähän kuvamateriaalia piristämään tällaista ankeaa ensimmäistä kirjoitusta. Vaikka blogin nimi liittyykin aivan toiseen pokémoniin (haa, arvatkaapas vain mihin!), päätin pistää kuvan heti Pokémon-kokoelmani aarteesta. Kyseessä on suosikki Pokémon-oheistavara, jonka omistan: Banpreston Mamoswine-pehmo, saatavilla Japanissa syyskuussa -08 erään arcade-pelin palkintona. Sain kyseisen yksilön täytenä yllätyksenä lahjaksi viime heinäkuussa ja edelleen sen hienous hämmästyttää (sen nimi on btw Möö!). Oikeastaan kyseinen pehmolelu innosti meikän vasta kunnolla keräilemään erilaista Pokémon-krääsää ja viimeistään tuolloin Mamoswine valtasi sydämeni, jos niin voi sanoa :D. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sitä.

Vielä viimeiset pari sanaa, ennen kuin on aika tämä kirjoitus lopetella. Tulevaisuudesta sen verran, että perjantaina julkaistavat HeartGold ja SoulSilver-pelit tulevat varmasti olemaan tapetilla seuraavissa kirjoituksissa enemmän tai vähemmän! Luvassa on juttuja ja arvioita peleistä itsestään ja tietysti omaa löpinääni siitä, miten etenen ja millaisella tiimillä. Muutkaan Pokémonin osa-alueet eivät tosin jää huomiotta, mutta HG/SS vievät luonnollisesti kaiken keskittymiskyvyn :P.

Ensi kertaan~
Jatka lukemista