Seuraava pysäkki, Galar

*pudistaa pölyjä*

No jopas jotain. Täällä ollaan. Taas. Saa nähdä löytääkö kukaan vanha seuraaja takaisin, toivottavasti! :D Huomasin heti ensitöiksi, että suomeksi kirjoittaminen on aika tavalla ruostunut, joten pahoitteluni siitä... Ehkä bloggaamisella voi vähän parantaa tätä onnettomaksi muuttunutta kirjoitustaitoa. Valitettavasti en edes muista vanhaa salasanaani tänne, mutta onneksi olin joskus linkittänyt blogin normisähköpostini, sillä on vielä vähän epäselvää, saanko vanhaa blogger-tiliä enää ikinä auki kiitos kaiken maailman turvallisuuscheckien, jotka haluavat lähettää jotain koodeja joihinkin 13-vuotiaan minän kyhäilemiin animefani4ever92-tyylisiin sähköpostitileihin (ei ihan, mutta melkein) :'D

Olen taas sellaisessa elämäntilanteessa, että bloggaaminen tuntuu sellaiselta, ettei se ehkä ole hirveä riippakivi - jollaiselta se valitettavasti tuntui tosi pitkään ennen kuin lopetin kirjoittelun tänne. 

Tähän toki vaikuttaa myös se, että olen entistä innostuneempia Pokemonista! Pokemon Sword and Shield ovat tarjonneet mulle parhaimman Pokemon-kokemuksen sitten vuosiin. Ajattelinkin, että mikä olisi parempi tapa jakaa mun suurta rakkautta näihin peleihin, kuin tällainen paluupostaus?

Swordin ja Shieldin julkaisua edelsi aikamoinen jupakka National Dexin puuttumisesta. Mua tää ei kyllä ikinä haitannut pätkän vertaa, ja nythän homman jujuhan on lisätä pokemoneja DLC-julkaisuieen myötä (mitä en myöskään pistä pahitteekseni, mutta tästä joskus lisää myöhemmin). Olen jo pitkään ollut enemmän innoissani uusista Pokemoneista kuin siitä, että ne kaikki vanhat voi napata pelissä. Tästä syystä oon myöskin varmaan maailman laiskin täyttämään Pokedexiä... Galar on tarjonnut läjäpäin uusia pokemoneja, joista tykkään ihan hirveästi. Mulla oli jopa tarinan läpipeluun aikana useampi ”tiimi” käytössä, koska uusia suosikkeja tuli useampi. Tässä listattuna pari:

Galarian Corsola

Voi pojat, mikä pokemon, joka tuli heti osaksi tiimiäni. Olen harkinnut paluuta kilpailulliseen pelaamiseen, ja Galarian Corsola on ehdottomasti listalla kilpatiimini. Will-o-Wisp, Confuse Ray, Strength Sap, Hex Eviolite-Corsolalla on kyllä sellainen Avri-kombo, että toista saa hakea! <3

Grookey-pussukka!

Grookey

Ah, Grookey! Päätin tehdä X/Yt ja vältellä spoilerita, etenkin kun Pokemonin virallinen linja oli hyvin samanlainen. En siis tiennyt, millaiseksi Grookey kehittyy, mutta tykästyin mun ruohoapinaan niin hirveästi, etten uskaltanut kehittää sitä pitkää. Lopulta kohtasin pelissä Grookeyn kehitysmuodot, ja vaikka ne on jees ja kaikkea, niin ei ole Grookeyn voittanutta. Vein Pokemon-liigaan siis jälleen yhden kehittymättömän startterin, haha! Grookey-merchiä onkin jo kertynyt...

Scorbunny

Voi Scorbunny, jos Grookeya ei olisi ollut, niin olisin niin valinnut sinut! En oo ikinä valinnut tulistartteria, tuli-tyyppi on yksi mun inhokkityyppejä, mutta tällä kertaa oltiin kyllä ihan super lähellä, että olisin aloittanut matkani tällä jänösellä.

Yamper

Hän on aivan ehdottomasti paras koirapokemon! Boltund on kanssa ihan jees, mutta Yamperia voittanutta ei ole.

Dottler

Kuka ei rakasta Dottleria??

Wooloo

Koska onhan hän aivan täydellinen.

Appletun

P.A.R.A.S lohikäärme ;__;. Jälleen, en tiennyt miksi Applin kehittyy - minä ja poikaystävä kehitettiin Applinimme aivan samaa aikaa, ja olin niin onnellinen, kun omenasta tuli omenapiirakka Flapplen sijaan. Appletun on yksi mun suurimpia ingame-suosikkeja.

Olisin voinut listata ylläolevaan vaikka mitä pokemoneja. Duraludon, Eiscue, Grimmsnarl, Morpeko, Skwovet...

Tarina:

Välillä mietin, että oon varmaan ainut, joka siis tykkäsi Swordin ja Shieldin tarinasta ihan älyttömän paljon. Tykkäsin siitä, että pelin focus oli oikeasti salihaasteessa, eikä maailmanpelastusta jätetty sen pelaaja-hahmon hartioille paitsi silloin, kun kaikki muut vaihtoehdot oli käytetty. Mulle Pokémon-maailmassa parasta on aina ollut se ajatus omasta seikkailusta siinä maailmassa, uusien alueiden tutkiminen, uusien pokémonien löytäminen... mikä lie tarina näihin peleihin on työnnetty, on ollut mulle aina enemmän tai vähemmän yhdentekevä. Tässä pelissä on mulle täydellinen tarina ilman täysin typeriä maailmanvalloitussuunnitelmia tyyliin Team Magma ja Team Aqua.

Hahmot:

En edes tiedä mistä aloittaa... Galarin hahmot ovat toinen toistaan kivemman näköisiä ja on vaikee sanoa, kuka vetää pisimmän korren (valehtelen, nimimerkillä Raihan4ever). Siinä missä Sunia ja Moonia pelatessa vihasin about joka ikistä hahmoa ja heidän loputonta pälätystään, Swordissa ja Shieldissä mun rakkaus kaikkiin hahmoihin ei ota loppuakseen. Hop? Sympaattisin rival ikinä, jota vastaan taistellessa toivoin niin usein, että peli antaisi mun hävitä. Sydäntä riipi, kun Hop vaihtoi koko tiiminsä toiseen yhdessä vaiheessa peliä toivoen, että hän voisi vihdoin kukistaa pelaajan. Marnie? Söpöin hahmo pitkään aikaan. Leon? Suosikki-Champion typerän viittansa kanssa. Bede? Pitkästä aikaa mua kiinnostava unfriendly rival. Chairman Rose? Parasta. League-korttien keräily oli kyllä yhtä iloa.

Paras <3

Dynamax:

Muistan, kun Dynamax julkaistiin ensimmäistä kertaa. Vihasin sitä yli kaiken, ja sanoin, että en aio käyttää moista kuin vain silloin, jos joku tutoriaali pelissä pakottaa siihen. Vielä Shieldiä aloittaessa muistan, miten olin tätä mieltä, vaan kuinkas sitten kävikään?! Vielä mitä, Dynamax on hauskin tällainen battle gimmick ja päihittää mun mielestä Mega-evoluutiot ja mitkä lie Z-movesit (jouduin äsken googlettamaan että mitä noi SM/USUM:in erikoisliikkeet olivatkaan nimeltään, wow, memorable...). Max Raid Battles ovat olleet hirmu hauskoja kaveriporukalla, vähemmän hauskoja random-ihmisten kanssa onlinessa ja välillä turhauttavan vaikeita NPC-hahmojen kanssa, joiden Pokémonit pyörtyilevät järjestyksessä pois. Tykkäsin hirveästi ingamessa, kun salijohtajat käyttivät Dynamaxia ja toivat otteluihin vähän jotain dynamiikkaa. Hävisin jopa Nessalle kahdesti, kiitos Drednawin :D

Competitive:

Mainitsinkin jo ylempänä, mutta olen huomannut taas innostuneena ajatuksesta, että pelaisin kilpailullista pokémonia, kiitos joidenkin SwSh:n metagame-muutoksien, esimerkiksi Dynamaxin. Katsoin tuossa Oceania International Championship-kisojen striimitkin, ja innostus sen kun on kasvanut. Duraludonia tekisi mieli testata kilpatiimissä...

Twitterissä näen jatkuvasti kaiken maailman valituksia Swordista ja Shieldistä, mutta mulle nää pelit ovat olleet ihan järkyttävän mahtavia Pokemon-kokemuksia. Ymmärrän hyvin valitukset grafiikoista, mutta samalla mua ei kiinnosta pätkän vertaa. Galar sytytti mun Pokemon-innostuksen uudestaan, ja mitä tahansa mieltä kuka tahansa muu on, mulle Sword ja Shield ovat olleet täysin mullistavat Pokemon-pelit.

En todellakaan malta odottaa DLCiden julkaisua!

Jos joku vielä tänne eksyy... Niin kerro ihmeessä oma mielipiteesi Swordista ja Shieldistä :D. Ajattelin seuraavaksi kirjoittaa vähän Pokémon-animesta, jota olen myös innolla seuraillut sitten uuden 2019-sarjan alun :3.

Anyway, oikein hyvää Pokémon-päivää kaikille!