Pokémon Platinum VI: Kiiltävä kolmas merkki

Aaaahhh, viimein on meitsille tiedossa vähän vapaa-aikaa, kun viimeisimmät työhommat lähti tänään alta pois. Ainakin loppuviikon aion pyhittää Pokémonille ja totta kai myös blogikommenttien vastaamiselle, niihinkin vastaukset ovat venyneet aivan liian pitkän aikaa!

Ehdin pääsiäisen aikana pelata vähän Pokémon Platinumiakin eteenpäin, joten voinkin siitä kirjoitella nyt lisää. Mites lukijoiden pääsiäinen sujui? Pokémon Go:nkin beta julkaistiin ja näyttää kyllä hienolta! En malta odottaa sitä, että pääsen itekin sitä kokeilemaan.

Viimeksi Platinumissa jämähdettiin siis Hearthome Cityyn, ja tajusinkin vähän kauhukseni, että enhän mä pääse oikeastaan pelissä etenemään heti, vaan mun on ryhdyttävä tiimin koulutushommiin, sillä todennäköisyydet sille, että Fantina kaatuisi ottelussa olivat ainakin mun epäilyn mukaan aika pienet. Karua :D.

Päätin siis heti ottaa vähän takapakkia ja lähteä takaisin Mt. Coronetin läpi kohti Eterna Citya ja koluamaan sieltä pyöräilysillan alta löytyvää luolaa, Wayward Cavea. Taisin just ehkä viime postauksessa taas hehkuttaa luolastoja, mutta kyllä mulle tuli äkkiä täällä äitiä ikävä! Ihmettelen, miten RBY:ssä aikanaan (tai nykyään) ei haittaa yhtään mennä ilman Flashia Rock Tunnelin läpi (nykyään tosin osaan Rock Tunnelin pohjapiirroksen kuin omat taskuni), vaikka vanhoissa peleissä luolat ovat olleet lähes täysin mustia. Mutta nyt alkoi hermoparkoja riepomaan ilman Flashia ja pahasti. Ehkä jotenkin nyt ärsyttää sekin, että tuntuu ihan siltä, että D/P/Pt:ssä puskista hyppää joka askeleella villi pokémon naamalle :/. Kirjaimellisesti otat kaksi askelta ja BAM, ottelu.

Hetken aikaa mä kumminkin jaksoin Wayward Cavessa hengata, mutta esimerkiksi sen Miran kanssa tehtävän osion päätin jättää ihan suosiolla hiukan tuonnemmas, kunhan omistan pokémonin, jolle viitsin opettaa Flashin. Mirahan oli yksi niistä double battle-trainerista, jotka lyöttäytyy kimppaan pelaajan kanssa syyn X takia. Vähän tässä kumminkin tuli taskuhirviöitä koulutettua, mutta ehkä kärsivällisyyteni oli jotenkin erityisen alhainen, kun en sitten jaksanut kunnon koulutusurakkaa tehdä :D. Jätin siis Hikerit syömään yksin lisää niitä sieniä.

Nyt kävi oikeasti varmaan ensimmäistä kertaa miesmuistiin, että meitsi hävisi useamman kerran Fantinalle. Ihan hullua, miten paljon heikommilla tasoilla kaikki pokémonini olivat Fantinan kummituksia vastaan. Fantinan tiimiin kuului siis 24-tasoinen Duskull, 24-tasoinen Haunter ja 26-tasoinen Mismagius. Vaikka olin vähän yrittänyt koulutellakin pokémonejani, niin silti ne korkemmalla tasolla olleet taskuhirviöni olivat ehkä 24 tasoisia, puhumattakaan sitten niistä, joita en ollut ehtinyt kouluttaa korkeammalle tasolle.

Mismagius oli kamala. Jouduin käyttämään sitä vastaan ihan jokaista tiimiläistäni ja Revivet lentelivät. Grotle sai selkäänsä tyyliin kahdesta Shadow Ballista, Arnold-Machopista ei ollut mitään apua taistelutyypin hyökkäyksineen. Uskoni Kimmo-Bibareliin oli aika kova, mutta vielä mitä, Fantinan Mismagiushan osasi Magical Leafin, jota vastaan ei Kimmollakaan ollut kauheasti mahiksia. Hoolis-Togepinkaan mahikset eivät olleet kauheen korkealla, koska.. noh, Metronome. Ainut, jolla oli ilmeisesti oikeasti mahdollisuus päihittää koko hirviö, oli tietysti oma Misdreavukseni ja sen Astonish, mutta helppoa tästä ei tullut, sillä Mismagius iski Misdreavuksen vaihtoaitioon aina nopeampana pokémonina. Jotenkin kamalan säädön kautta sain sitten Togepin Sweet Kissillä ja Yawnilla Mismagiuksen sellaiseen kondikseen, että Misdreavuksen onnistui jotenkin päihittää se - joskin tässäkin
sain kiittää kaiken maailman Victinejä onnenkantamoisesta. Vaan ottelu ei todellakaan päättynyt Mismagiukseen, ehei, vaan Fantinalla oli vielä Haunter pokémon-arsenaalissaan. Meitsiltä taas löytyi läjä pyörtyneitä taskuhirviöitä, yksi puolikuollut Misdreavus ja hiukan onneton Togepi, jolla ei ollut yhden yhtäkään vahinkoa tuottavaa hyökkäystä, paitsi tietysti Metronome - ehkä. Reviveitä nolla, Potioneitakin vain joku pari.

Olin melkein jo varma, että voitto jäisi tälläkin kertaa saamatta, mutta voi pojat, kun Togepin Metronome onnistui tekemään Transformin, jolloin Hoolis otti Haunterin muodon ja sain täten käyttööni Sucker Punchin. Pikkuinen Togepi teki sen! Kolme eläköön-huutoa Togepille!

Voi suatana sentään, pakko myöntää, että en muista koska viimeksi olisi saliottelun jälkeen näin todella tuntenut ansainneensa arvomerkin XD. Tosi siisti fiilis! En tiedä ovatko uusimmat Pokémon-pelit vaikeusasteeltaan niin paljon helpompia vai onko Platinum vaan joku paholainen, mutta musta tää peli on ollut kyllä tosi haastava tähän mennessä. Tai noh, ehkä jos jaksaisi grindada pokémonejaan korkeammille leveleille, niin tilanne olisi toisin. Muistatteko muuten nuo kimalteet salimerkeissä? :D Muistan olleeni ihan fiiliksissä noiden kiillottelusta silloin joskus ennen vanhaan DP:n julkaisun aikaan.

JUST kun ehdin huokaista vaikean ottelun jälkeen ja ajattelin suuntaavani hetimiten pois Hearthome Citystä, niin eikös se Barry pysäytä mut tässä route... routetalossa? :D Miksi tuota nyt kutsuisi. Onneksi olin sentään tallentanut (ja käynyt PokéCenterissä). Tämä ottelu ei kuitenkaan, Arceukselle kiitos, aiheuttanut niin suurta päänvaivaa kuin Fantina. Barryn tiimiin tässä vaiheessa kuului siis Monferno, Staravia, Buizel ja Roserade. Jotenkin tässä ottelussa tuli mieleen, että Roselia on jollain tapaa ihan symppispokémon - ehkä sillekin pitäisi antaa jossain tulevassa tiimissä mahdollisuus?

Tykkään jollain tapaa kovasti Hearthome Cityn ja Solaceon Townin yhdistävästä routesta, mutta nyt tässä postauksessa ajattelin vähän skipata sen, yhdessä Lost Towerin kanssa. Ehkä seuraavassa Platinum-postauksessa voisin palata kyseiselle routelle ja Wayward Caveen tekemään välistä jääneitä juttuja? Solaceon Town on ihan symppis paikka, jossa on tietysti breedailun takia tullut vietettyä Diamondissa PALJON aikaa. Platinumissa Solaceon Townin talot ovat saaneet kivemman ulkoasun tehden niistä vähän erottuvampia muista Pokémon-maailman tusinataloista, ja lisäksi Pokémon DayCare on saanut vähän enemmän elämää Platinumissa. Nyt taas hävettää jotenkin, mutta vaikka oon erityisesti Diamondin aikaan ollut tosi kova kilpailullinen pelaaja ja breedaillut täällä tiimiä, sekä hatchannut Masuda Method-shinyja, niin en siltikään muistanut yhtikäs mitään tuosta Solaceon Ruinsista :D. Juttelin aluksi kyläläisille ja kun ne puhuivat raunioista, niin jotenkin ajattelin heti sitä Spiritomb-tornia aiemmalla routella. Sitten yhtäkkiä pamahdin luolan suun eteen ja olin ihan sillee "???".

Jee! Unown-kirjoitusta! En varmaankaan ole ainut, joka on joskus leikillään pohtinut Unown-tiimin väsäämistä? :D Unownit olivat 2. genen aikaan niin pirun mysteerisiä ja Ruins of Alph melkein jopa pelottivat pikku-Avria, niin mystinen ja jotenkin enteilevä kyseinen paikka oli. Asiaa ei toki auttanut Pokémon 3. leffan hämyiset Unownit, jotka imivät Molly-tytön isän johonkin epämääräiseen ulottuvuuteen ja olivat muuten vain jotenkin tosi epämiellyttävän mystisiä :D. Pyydystelinkin aikanani Goldissa ihan super ahkerasti Unowneja, sillä jotenkin uskoin, että jotain tosi siistiä tapahtuu, jos kerää ne kaikki.
No mutta joka tapauksessa, Solaceon Ruinsissa, jota en oikeasti muistanut yhtään, oli tällainen Unown-merkein kirjoitettu kulkuohje raunioiden läpi. Olisin kuitenkin halunnut jäädä tutkimaan raunioita enemmänkin, mutta surkeat pokémonit vaativat varmaan oikeasti enemmän koulutusta jossain rajatussa ympäristössä, ennen kuin niitä voi viedä minnekään ihmisten ilmoille *tuhahdus*! Jokainen trainer battle on ollut jotenkin tosi kamala ja Potioneita syövä. Ehkä pahinta on, kun kaikki pokémonini eivät osaa mitään, millä hyökätä kovin kummoisesti (looking at you, Togepi). Seuraamalla Unown-ohjeistusta löysin Defog-HM:n, joka tietty muistutti mua heti siitäkin, että tarvitsen joskus tulevaisuudessa jonkun sellaisen taskuhirviön väliaikaisesti tiimiin, joka oppii Defogin.

Psyduckeja! Ah, tykkään tästä kahvilasta jostain syystä, vaikka eihän se mikään super ihmeellinen ole. Avri-polon rahoja ajatellen oli kuitenkin hyvä, että sain ostettua paljon Moo Moo Milkiä pokémoneilla.

Tämä kahvilasta oikealle avautuva, Veilstone Cityyn vievä route on aivan ehdoton inhokki-routeni koko Sinnohissa. Nope, nope ja nope! Jotenkin tosi ärsyttävä, kun niitä ruoholäikkiä on siellä täällä, traineritakin ärsyttävän paljon joka nurkan takana ja se sadekin vaan hidastaa otteluita. Ja nyt puhuu tyyppi, joka oikeasti tykkää otteluista! :O

Ehkä nyt erityisen paljon ärsytti se, että tämän routen trainerilla oli ihan hirviömäisiä pokémoneja mun taskumonstereita ajatellen! Joku niinkin harmiton kuin Croagunk meinasi piestä koko tiimini maan tasalle ja selviydyin vain ja ainoastaan käyttämällä taas läjän parannustavaroita tiimiläisiini. Oheessa onkin kuva, josta näkee, miten pokémonejani oli juuri piesty - joskin ehdin parantaa Twiggyn ja Kimmon ennen kuin tajusin ottaa kuvan. Togepini ei varmaan ikinä tule rakastamaan minua ja kehity Togeticiksi, kun se kuolee niin usein otteluissa Dx. Mutta positiivinen asia: pyydystin Staravian, joka saa toimia tulevaisuuden Defog-pokémoninani. Veilstone Cityssä se saa kuitenkin lentää PC:lle.

Oikeesti apua, musta tuntuu, että tämä Platinumin pelaaminen on ollut kamalaa koettelemusta nämä pari viimeisintä postausta :D. Koko ajan saan pelätä, koska tiimini pyörtyy ottelussa. Ehkä on pakko nyt (kun mulla on aikaa!) ottaa koulutusurakka käyntiin. Ensi kerralla voisin palata käväisemään sellaisissa pakoissa, jotka ovat jääneet väliin aiemmin... ehkä paljastan myös kuudennen tiimiläiseni, sillä olen senkin jo pohtinut valmiiksi!

Loppuun vielä oiva viisaus Veilstone Citystä: