Edelliseen Pokémon Special: miksi se vaan on niin hyvä?-blogipostaukseen viitaten päätin raapustaa teille myös tämän puhuttelevan tekstin :-).

Kävin ihan teitä lukijoitani varten käväisemässä Turun Fantasiapelit-liikkeessä tutkimassa Pokémon-mangan valikoimaa ja hintoja. Olisin tietysti voinut katsoa asian netitse, mutta se ei olisi ollut puoliksikaan yhtään niin vaikuttavaa. Eikö totta :-D?
Edellisen blogikirjoituksen kommenteissa oli jo havaittavissa selvää kiinnostusta Pokémon Specialia kohtaan. Tässä siis esittelyä siitä, mistä sarjaa voi ostaa ja missä hinnoissa liikutaan. Hinnat ovat oikeasti ihan järistyttävän edullisia, olen yllättynyt! Masentaa tosin, koska itse olen joutunut kokoelmaani heittämään tuplasti suurempia summia, mitä nämä nykyään maksavat.

• Fantasiapelit-liikkeen Pokémon-mangatarjonta ja niiden hintoja:

Pokémon Special/Adventures osat 1 - 14
- 8 euroa / kappale. Muistan, kun nämä maksoivat vielä 11,90 €. Ei todellakaan paha hinta loistosarjasta :-)!

Pokémon Special/Adventures Diamond, Pearl, Platinum osat 1 - 4
- 8 euroa / kappale. Nämäkin edullisesti. Kyseessä on siis Diamondiin, Pearliin ja Platinumiin sijoittuva Special-sarja, joka on kumminkin julkaistu jenkkien VIZ Media-julkaisijan toimesta ikään kuin eri sarjana. Tämä lähinnä siksi, koska VIZ ei julkaissut RSE-sarjaa koskaan. RSE-sarja on kumminkin käännetty singaporilaisen Chuang Yin toimesta.

Pokemon Special/Adventures Black and White 1 - 7
- 5 EUROA / kappale. Tämän ensimmäinen osa lähti mukaan ja taatusti käyn ostamassa loputkin. Kilo irtokarkkejakin maksaa tuplasti enemmän kuin yksi tällainen!

Pokémon: Diamond & Pearl Adventure osat 1 - 8
- 8 euroa / kappale. Huomattavaa on, että nämä eivät ole osa Special/Adventures-sarjaa.

Pokémon Ranger and the Temple of the Sea
- 8 euroa. Kyseessä on mangasovitus elokuvasta. Itseltäni löytyy tämä, maksoin tästä aikanaan muistaakseni melkein kymmenen euroa. Nämä mangasovitukset ovat ihan viihdyttäviä, mutta suosittelen kyllä enemmän satsaamaan muihin Pokémon-sarjakuvasarjoihin vähäisiä rahoja.

Pokémon Rise of Darkrai
- 8 euroa. Mangasovitus elokuvasta.
 
Pokémon Giratina & the Sky Warrior
- 8 euroa, kuten lähes kaikki :-D.

Pokémon Arceus and the Jewel of Life
- 8 euroa tämäkin. Mangasovitus elokuvasta.

Pokemon: Zoroark -Master of Illusions
- Edelleen 8 euroa. Mangasovitus elokuvasta.

Pokémon Mystery Dungeon: Ginjis Rescue Team
- 8 euroa. Vooooi, tämä on vanha. Sarjakuva, joka perustuu Mystery Dungeon-peliin.

Fantasiapelit-liikkeen löytää Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Joensuusta, Jyväskylästä, Kotkasta, Lappeenrannasta ja Oulusta. Muualle Suomea voi sitten posti kuljettaa mangat kivasti kotiovelle. Tietysti ebayn ja Amazonin tarjonnat ovat taas omaa luokkaansa.

Ken Sugimorin artworkia.

Tietysti Pokémon-mangaa, etenkin Specialia, voi pienen etsiskelyn jälkeen lukea netitsekin. Mutta katsokaa kumminkin nyt noita hintoja! Jos sarja iskee, niin mukavampihan noita tarinoita on kirjasta lukea ja hinnatkaan eivät ole loppujen lopuksi pahat :-). Ei koko sarjaa tarvitse kerralla hankkia, yhden osan silloin ja toisen tällöin. Muutenkin toivoisin, että mahdollisimman monelta riittäisi edes hiukan rahaa tukea vähän tätä Suomen Pokémon-myyntiä. Ymmärrän kyllä, ettei raha riitä kaikkeen, mutta kannattaa ainakin harkita.

Ei tarvitse mennä paria vuotta taaksepäin, kun Pokémon Specialin saatavuus Suomesta oli niin hankala, ettei näin helpoista päivistä olisi osannut unelmoidakaan :-D. Käykää ihmeessä katsastamassa Fantasiapelien valikoima!

Jatka lukemista

njääh, en vieläkään jaksa jatkaa fossiileista... ehkä seuraavaksi taas.

Varmasti kaikki vähän enemmän esimerkiksi eri Pokémon-aiheisilla foorumeilla pyörineet ovat huomanneet tämän ilmiön. Pokémon Special tai toisella nimellään Pokémon Adventures (itse käytän nimeä Special) nimetään yhä useammin yhdeksi parhaaksi Pokémon-sarjan tuotteeksi. Ja usein, kun puhutaan Pokémonista ja sarjakuvasta, niin puhutaan juuri Pokémon Specialista, vaikka erilaisia Pokémon-sarjakuvia ja sarjoja on läjä päin.

Mikä siis tekee Pokémon Specialista niin spesiaalin? Siitä pieni katsaus nyt! Koska uskon, että blogissani käy sellaisia lukijoita, jotka eivät Specialia ole yhtään lukeneet - niin tässä teille vähän makua siitä, millainen sarja on.

Synkkyys

Aloitetaanpas me hilpeästi!

Okei, tämä on varmaan se suurin ero Specialin ja anime-Pokémonin välillä. Pokémon Specialia ei voi pitää puoliksikaan niin lapsiystävällisenä kuin Ashin seikkailuja. Totta kai Specialissakin on rutkasti sellaista oikein täydellistä hyvänmielen toimintaa erityisesti sarjan alkupäästä ja ne ovat aivan ihania.
Mutta välillä jotkut jutut ihan hirvittää. Hyvä esimerkki on Redin ja Greenin (jenkeissä siis Bluen) seikkailu Lavender Townissa Pokémon Towerissa, jossa syntyy eräs itselleni parhaiten mieleen jääneistä pokémon-otteluista. Ottelut tuolla on tosi kammottavia (harmi, että jenkkikäännöksen ääniefektitehosteet "lievästi sanottuna" vievät tehoa kuvilta) ja tunnetuin juttuhan kyseisessä taistossa on se, miten Greenin Charmeleon iskee Arbokin kahdeksi kappaleeksi. Kirjaimellisesti, kuten kuvasta näkyy. Hyrr!!!! Arbok ei ole lainkaan ainoa, jolle käy köpelösti sarjan aikana. Specialissa on näkyvissä myös muiden hahmojen tai pokémonien kuolemia. Miettikää samaa Ashin seikkailuihin? Ei ikinä!

Mutta myös päätarinatkin ovat synkempiä Specialissa kuin animeversioissa. Varmasti tämä synkkyys on suurimpia syitä siihen, miksi Specialista pidetään niin kovasti. Synkkyys viehättää varmasti juuri vanhempiakin lukijoita, joille Pokémon-animen yksinkertaisuus ja happy-happy-meininki voi käydä tylsäksi. Vaikka onhan Pokémon Specialkin suunnattu esimerkiksi minua reilusti nuoremmalle väestölle.

Mutta älkää näistä parista kuvasta pelästykö! Pokémon Specialissa on myös yhtä lailla aivan ihanaa hyvänmielen menoa mukana!

Pokémon-ottelut ja Pokémonit

Pokémon-ottelut Specialissa ovat paikoin sangen erilaisia animen otteluihin verrattuna. Edelliseen viitaten, nämä voivat olla jopa aika raakoja ja rajun näköisiä matseja. Lisäksi kouluttajat ovat Specialin pokémon-otteluissa jotenkin enemmän "läsnä" kuin animeversiossa.

Pokémon Specialin pokémoneista voi myös löytää ilahduttavia pieniä yksityiskohtia, jotka tuntuvat näin kirjoitettuna pieniltä jutuilta, mutta jotka sarjakuvaa lukiessa tuntuvat itse asiassa aika mahtavilta oivalluksilta. Esimerkiksi: Specialissa Hitmonleen jalat ovat vieterimäiset, jolloin ne vieterin tavoin kasvavat ja supistuvat. Substitute-liike on Specialissa todella mielikuvituksellisesti toteutettu, sen avulla Pikachun onnistui tunkeutua vahvasti suojatulle alueelle, koska Pikachun Substitute-"hengen" onnistui liikkua suojamuurien läpi. Ja tällaisia pieniä hauskoja yksityiskohtia on sarjassa vaikka kuinka!

Hahmot

Pokémon Specialissa ihmishahmot erottuvat myös aikalailla edukseen. Melkein voisi sanoa, että kun Specialissa on panostettu ihmishahmojen luonteeseen ja taustoihin, niin animessa taas pokémonien luonne ja tarina ovat suuremmassa roolissa. Specialissa välillä tuntuu itse asiassa, että pokémonit ovat aika luonteettomia tapauksia, jotka kulkevat kouluttajiensa seurassa. Ei nyt aina, mutta aika usein. Tuo pokémonien luonteettomuus on mielestäni välillä kyllä aika suuri miinus, mutta nythän puhutaankin plussista. Eli niistä ihmishahmoista. Specialin ihmishahmoilla on myös enemmän pohdittuja taustoja, mikä on aina todella mukavaa.

Mutta Pokémon Specialissa hahmot ovat muutenkin hyvin toteutettuja kuin vain pelkästään luonteen tai taustojen myötä. Nimittäin tässä sarjassa ei voi oikein varmasti tietää, kuka hahmoista toimii avainasemassa: se voi olla joku päähenkilöistä tai sitten itse asiassa joku ihan sivuhahmo. Esimerkiksi Ruby ja Sapphire-sarjassa Steven Stone ja Wallace ovat hyvinkin merkittäviä henkilöitä tarinassa. Hahmojen runsaus, se että sarjassa on tärkeä osa myös niillä ei-päähahmoilla, tekee Specialista mielenkiintoisen.

Tyyli

Siitähän ei pääse mihinkään, että Special vaan näyttää hyvältä (jos ei oteta tietty lukuun jenkkiäänitehosteita, seriously). Pokémonit erityisesti. Ehkä kuvat kertovat enemmän kuin sanat?

Henkilökohtaisesti tykkään enemmän sarjan alkupään piirtäjänä toimineen Maton tyylistä kuin myöhemmin hänen paikkansa ottaneen Satoshi Yamamoton tyylistä. Vaikka ovathan he tyylillisesti aika samankaltaisia piirtäjiä, ensisilmäyksellä ei välttämättä edes huomaa eroa!

Sarjakuvana Pokémon Special ei ole mikään mullistava, ei tietenkään. Paljon parempia sarjoja on yllin kyllin. Mutta silti Pokémon Special on suosikkejani. Kun aiheena on Pokémon, joka toteutaan sarjakuvassa hyvin, niin eihän lopputulos vaan voi olla huono? Eihän? :-)

Oletteko te lukeneet Pokémon Specialia? Entä jotain muuta Pokémon-sarjakuvaa? Tai kiinnostuitteko yhtään tämän kirjoituksen perusteella kokeilemaan?

Jatka lukemista

Okei, tästä saatte kaikki Pokémon Greyhin uskoneet :-DDD! Arvasin, ettei Pokémon-pelin nimeksi voi ikinä tulla mitään niin epämediaseksikästä nimeä kuin GREY.

Tosin en olisi ikinä osannut arvata, että saamme tuplaversion myös "kolmannesta versiosta". No niin, spekulaatioita kehiin, jes! En olisi ikinä uskonut näin pikaista "kolmannen" version julkaisua, kerta Black&Whitestakin on täällä meillä päin vasta hiukan vajaa vuosi. Taitaa olla tosin aika kiire saada 5. generaatio pakettiin; miksi Nintendo tahtoisi lisää Pokémon-pelejä DS:lle, kun 3DS:ltä uupuu kaikki kunnon Nintendo-hitit kuten juuri Pokémon.

 

Olen äärimmäisen tyytyväinen siitä, mitä Kyuremille tehtiin. Olin aluksi todella närkästynyt, että niinkin mielenkiintoinen otus kuin Kyurem, saisi uuden formen, koska täydellisyyteen ei pitäisi mennä koskemaan. Nyt on pakko sanoa, että Kyuremin uusien formejen idea kyllä pelastaa niin paljon kuin on pelastettavissa.

Mitä mieltä te muut olette tästä uutisesta ja etenkin Kyuremin uusista muodoista? Anteeksi, etten ole päivitellytkään nyt, mutta olen hiihtolomaillut rauhassa ja pitänyt pesäeroa muutenkin tietokoneeseen :-).

Jatka lukemista

Vaihtelua fossiileihin ja paluuta ah niin nostalgisiin vanhoihin kunnon Pokémon-jaksoihin :-)! Majakan mysteeri-jakso on varmaan aika unohdettua tavaraa, eikös? Vaikka jaksohan on ihan hullun mielenkiintoinen!

Ash kerskailee ansioillaan, Misty ja Brock taas palauttavat pojan maanpinnalle toteamalla, ettei Ash juurikaan ole ansainnut salimerkkejään kovinkaan hienosti tai oikeastaan edes pyydystänyt suurinta osaa pokémoneistaan. Tästä tuohtuneena Ash päättää pyydystää aivan itse pokémonin, jotta Misty ja Brock näkevät, kuinka taitava Ash onkaan.

Ash saapuu rannalle ja tapaa siellä ihanan pikku Krabbyn. Pikkuisen tosiaankin, Krabbyn pitäisi olla keskimäärin 40 senttimetriä korkea ja Ash joutuukin toteamaan, että tuo yksilö on enemmänkin kuin katkarapu :-D. Ash saa kuin saakin itselleen Krabbyn ja poképallo katoaa pojan ihmeeksi taivaantuuliin. Taas näkyy Ashin tietämys asioista, kun paikalle saapuneet Misty ja Brock joutuvat selittämään, että valmentajalla voi olla mukanaan vain kuusi pokémonia ja Krabby on siirtynyt haisemaan PC:lle Professori Oakin hellään huomaan... Itsekin olisin kyllä aika huolissani jos rapu-pokémonini siirtyisi Oakille juuri noin päivällisajan tietämillä.
Mutta nyt mielenkiintoista asiaa! Brock kertoo tässä jaksossa, että pokémon-tiimiläisiä voisi vaihtaa Pokédexin valkoisen painikkeen kautta toiseen, mutta eipä pokémoneja ole koskaan sarjassa sitä kautta vaihdeltu. Aina ne ovat marssineet PokéCenteriin tai jonkun proffan labraan suorittamaan operaation armottoman suuren masiinan kautta. Mielenkiintoista, mielenkiintoista.


Joukkiomme bongaa majakan, jonne he suuntaavat tavoitteenaan soittaa Oakille, nukkua kauneusunet ja saada vähän selvyyttä siihen, missä ihmeessä he oikein ovat. On jo pimeä, kun kumppanukset saapuvat majakalle ja tunnelma on aika garmiva.

Kaverukset soittavat ovikelloa, joka kumahtelee hyytävästi ja muistuttaa äänellään kyllä kirkon kelloja eikä mitään kerrostaloyksiön ovikelloa. Ovisummeriin vastaa omasta mielestäni hyvin kummallinen Billin ääni. Vastaavaa ei kyllä ole ikinä Pokémonissa kuultu. En edes osaa analysoida sitä! Parhaiten tuon äänen erikoisen vivahteen huomaa, kun Bill sanoo muutaman kerran jaksossa "hienoa" jotenkin... lipevän tyylikkäästi. Äänessä on jotain täydellisesti hallittua käheyttä ja samaan aikaan Billin ääni on jollainlailla sössöttävä, mutta ei sitten kumminkaan olekaan. Parasta siis antaa soundsample :-D.



Sama ääni nyt tietty on dubbattun ties kuinka monet muutkin Pokémon-hahmot, mutta Billin ääni on jäänyt aina erityisesti mieleen. Siinä on jotain outoa.

Anyway, jatketaan. Porukka pääsee majakkaan sisälle ja Ash suuntaa samantien puhelimelle. Puhelimen toisessa päässä professori Oak on juuri väsäämässä päivällistä keittäjän ollessa lomalla. Varmaan tofua ja katkarapuja :-D! Oak kumminkin  vakuuttaa ettei Ashin Krabby ole päivällispöydässä. Ash myös näkee, että Gary on tapansa mukaan jo pyydystänyt Krabbyn. Joka on ainakin kaksi kertaa isompi kuin Ashin. Oak myös "piristää" Ashia kertomalla, miten Gary on pyydystänyt jo 45 pokémonia Ashin omistaessa vain seitsemän Mutta mysteeriksi jää: kuka on tuo Oakin mystinen keittäjä???

Ennen kuin puhelu päättyy, Oak kertoo majakassa asustelevan Billin oleva nuori Pokémon-tutkija, jonka tiedot päihittävät jopa hänet. Ohhoh. Seuraavaksi kaverukset näkevät suuren eteissalin toisessa päässä Billin... joka on Kabuto. Nooh, kuten kaikki Pokémon-pelejä pelanneet tietävät, Billillä on paha tapa jäädä jumiin pokémonasuihinsa. Ash auttaa  hänet pois ja Bill kertoo, miksi vietti aikaansa jumissa Kabuto-puvussa. Kuulemma ollessaan puvun sisällä, Bill on osaksi silloisen pokémonin ajatuksissa. Tästähän tulee ihan mieleen Advanced-sarjassa tavattava astetta oudompi heppu Nicholai.
Toisaalla Rakettiryhmä suunnittelee iskua majakalle. Vuorossa on ehkä yksi hauskimpia Rakettiryhmän hetkiä:
- Mutta kuinka pääsemme sisään? Voisimme kävellä tietä pitkin tai sitten kavuta hengenvaarallista jyrkännettä.
- Tie on ainakin pois laskuista.
- Eli kallionjyrkänne on meidän reittimme.
- Me olemme nimittäin pahiksia. Pahikset toimivat aina kierosti.
- Me paatuneet rikolliset teemme asiat aina vaikeasti.
- Niin meistä tulee vaikeita tapauksia.

Bill tutkii parhaillaan sukupuuttoon kuolleita pokémoneja (kas vain, ja meillä on täällä menossa fossiilitutkimus). Tämä kohtaus on muuten todella upea, taustalla näkyy avaruutta, ukkosmyrskyä ja hologrammitauluja, joissa on eri pokémonien kuvia. Cool. Tosin Mewtwo vilahtaa näissä, kuten myös Billin majakan ovessa, minkä ei sinänsä pitäisi olla mahdollista, sillä Mewtwo lymyilee Rakettiryhmän käsissä. Ehkä Billillä on salaisia kytköksiä Rakettiryhmään? Bill kertoo Ashille, miten Ashin tavoite on pyydystää kaikki yli 150 pokémonia ja sekös vasta masentaa sankariamme, jolla on niistä vain seitsemän. Mutta sitten Bill mainitsee sen harvinaisen ja edelleen kummastuksemme herättävän pokémonin...

Kyseessä on kuulemma ehkä suurin pokémon koskaan (Bill ei ole nähnyt esim. Wailordia) ja joukko lähtee majakan huipulle toivoen näkevänsä siitä vilauksen. Bill esittelee myös nauhurinsa, johon hän on nauhoittanut tämän mystisen pokémonin ääntä. Bill kertoo, että pokémonin ääni tarkoittaisi sitä, että pokémon haluaa tavata Billin. Tässä kohtaa tulee pieni otos Pikachusta, jonka ilme kyllä kertoo selvästi, mitä mieltä hän on meidän mestaritutkijamme pokémonkielen käännöksestä :-DDDD.
Ja tietysti: tämä mystinen pokémon tulee juuri tänä yönä tapaamaan Billiä. Kyseessä on ilmiselvästi jättikokoinen Dragonite. Mitä mieltä nyt olla tästä kummallisuudesta? Noh, ehkä tässä mystisessä jätti-Dragonitessa on vähän samaa ironiaa havaittavissa kuin jakson alussa: Ashin pieni Krabby ja Garyn poikkeuksellisen suuri Krabby.

Rakettiryhmä on myös paikalla tämän pokémonin saapuessa ja James sutkauttaakin osuvasti, että "koolla on siis väliä" :-D. Voi luoja näitä suomentajia, hahahahaahahahah. Rakettiryhmä on niin mainio.
- On vain häpeä tuhota oikopäätä noinkin suloinen olento.
- Tietysti se on häpeä! Koko maineemme perustuu häpeälle!
Rakettiryhmä hyökkää ammuksilla muinaisen Dragoniten kimppuun ja pokémon tuhoaa majakan, viskaa Rakettiryhmän taivaan tuuliin ja häipyy Billin pettymykseksi. Jakso alkaakin olla purkissa.

Bill on niin häiritsevän näköinen. Tuo hymy ja ilmeet? Todella erikoinen tyyppi. Billin kunniaksi on ehkä seuraavaksi jatkettava vähän fossiileja.

"i'm watching ya."

Jatka lukemista

Tuli este postata tämä eilen. No niin, nyt jatkuu Hoennin fossiilit! Jej!

Anortih ja Armaldo

Pakko kertoa heti alkuunsa, että katson Anorithia ja Armaldoa ihan päin mäntyä, kun näin niiden pelispritet. Minulle meni kummankin (erityisesti Armaldon) kohdalla pieni ikuisuus, ennen kuin tajusin, missä kyseisten pokémonien silmät oikeasti sijaitsevat. Luulin, että sekä Anorithin ja Armaldon silmät ovat nuo punaiset läikät niiden päässä, eivätkä nuo kallosta ulkonevat oikeat silmät. Myönnettävä on, että joissain määrin pidän ehkä hiukan enemmän tuosta aiemmasta katselutyylistäni kuin todellisuudesta :-D.

Anorith ja Armaldo perustuvat anomalocaris-nimiseen kambrikaudella eläneeseen eläimeen. Anomalocaris tarkoittaa muuten latinaksi outoa katkarapua :-D. Anorith ja Armaldo siis ovat löyhää sukua ravuille, ehkä nämä ovat siis Krabbyn ja Kinglerin hyvin hyvin hyvin hyvin kaukaisia sukulaisia. Ken tietää? On hauskaa ajattella, että samankaltaiset pokémonit ovat sukua toisilleen, etenkin fossiilien kohdalla.

Anomalocaris on tosi jännä eläin. Sillä on ollut aikanaan erittäin kehittynyt näkökyky ja juuri samanlaiset ulkonevat silmät kuin Anortihilla. Luin anomalocariseista yhden tiedelehtiartikkelin (kaikkea sitä tekeekin blogin eteen), jossa viitattiin siihen, että kehittynyt näkökyky on myös vaatinut aika kehittynyttä aivotoimintaa, jotta eläin oikeasti ymmärtää näkemänsä. Voidaan siis olettaa, että ainakin aikaansa nähden Anorith ja Armaldo ovat olleet aika fiksuja eläimiä.

Aivan kuten aiemmat fossiilimme, Anorith ja Armaldo ovat syvien vesien eliöitä. Armaldon kyky liikkua maalla on tosin niin kehittynyt, että aikanaan se siirtyi asustamaan myös maaperälle, aivan kuten Kabutops. Anorith liikkuu vesissä heiluttelemalla ruumiin sivussa sijaitsevia kahdeksaa siivenlaista uloketta. Anomalocarisilla ja Anorithilla on myös samankaltainen pyöreänmallinen suu, joka sijaitsee niiden vartalon "alapuolella". Anomalocarisin uskotaan käyttäneen hampaitaan enemmän saaliiseen hyökätessään, kun taas Anorith ja Armaldo käyttävät vahvoja kynsiään saalistaessa.

Jännittävä fakta on, että ainakin tällä hetkellä tutkijat pääasiassa uskovat anomalocarisin syöneen ravinnoksi trilobiittejä. Ja muistatte kai, että juuri Kabuto ja Kabutops perustuvat trilobiitteihin? Ja koska nämä pokémonit ovat eläneet samoihin aikoihin, voisi uskoa, että Anorithit ja Armaldot ovat saalistaneet sitten Kabutoja ja Kabutopseja saaliikseen. Armaldon vahva panssari vaikuttaakin ihan pätevältä puolustuskeinolta juuri Kabutopsin teräville viikatekäsille, eikös? Joka tapauksessa kyseessä taitaa olla myös aikamoinen saalistajapeto.


Anorithin ja Armaldon sukupuuttoon kuolemiselle en keksinyt kovin päteviä selityksiä. Jos ne söivät ravinnokseen Kabutoja, niin ehkä niiltä loppui Kabutojen sukupuuton myötä ravinto. Anorith ja Armaldo olivat kumminkin syvien vesien saalistajia, joten ehkä ne jäivät saalistuskehityksessä vain jälkeen muista pokémoneista, jotka nousivat hiljalleen vedestä maalle. Tai sitten syynä on se sama joukkotuho, joka tuhosi oikeassa maailmassa Aerodactylin tapaiset lentoliskotkin. Jännää spekuloida!

3D-mallinnus anomalocarisista, eikös olekin Anorithin näköinen? Kuva wikipediasta :-).

Itse ihan tykkään Anorithista ja Armaldosta. Sugimorin piirtämissä kuvissa ne eivät jotenkin miellytä ja aika usein ensisilmäyksellä en edelleenkään pidä niiden ulkonäöstä (en siis tosiaan oikein välittänyt näistä R/S/E-aikaan). Mutta kun niitä hetken katselee, näkee ne animessa tai muualla, niin kummankin ulkonäkö alkaa yhä enemmän miellyttää. Anorithista on muuten tosi söpöjä TCG-kortteja.

Jatka lukemista