Luukku XI: Pokémon Gold&Silver ja pala nostalgiaa

Ja näin aukeaa joulukalenterin luukku numero 11! Huh huh, kohta ollaan puolivälissä ja meitsi ei ainakaan ole juuri mitään lahjoja ehtinyt hankkia kenellekään :D.

Kuten kaikki varmaan tietää, niin meitsin Pokémon-innostus on ollut aika kuopassa viime aikoina. Nyt se on kyllä osoittamassa elonmerkkejä (kauhea innostus etenkin Pokémon-mangaan taas... toivottavasti saan jotain Pokémon-joululahjoja :D!), mutta ajattelin nyt lähteä vähän muistelemaan sitä niin täydellisen kultaista aikaa hopeisine reunuksineen... En tiedä, onko asia enää näin, mutta yhdessä vaiheessa Pokémon-piireissä oli sellainen vähän niinku juttu, että kaikkien mielestä 2. generaatio oli se parhain ja upein ja loistokkain. Tämä oli joskus 4. generaation aikana. Pokémon-keskusteluissa iso läjä porukasta ihasteli ja muisteli 2. genen loistoa, kun samalla toinen puoli porukasta huusi, että "nostalgia on vain sumentanut silmänne!".


Tämän päivän luukku käsittelee juuri kaikkea tuota nostalgiaa eli Pokémon Gold&Silver-pelien ilmestymistä. Jotenkin hassua, että tajusin tässä vasta näin kirjoitusta aloittaessani, että kaikki lukijatkaan eivät ole välttämättä eläneet Goldin ja Silverin julkistusta ja 2. genen saapumista (ainakaan pelien rintamalla) samaan tapaan kuin esimerkiksi minä :D. Jotkut Pokémon-fanit eivät edes välttämättä ole olleet vielä syntyneet... joten on aivan perusteltua, miksi nyt on pakko omistaa tällainen nostalgian tuoksuinen hurraa-huuto Gold&Silver-peleille ja niiden julkistamiselle.


Sain tietää alunperin Pokémon Goldista ja Silveristä silloin muinoin vaikuttaneesta Lasten Planeetta -nimisestä lehdestä. Voinpahan nyt kertoa ja kuulostaa samalla ihan mummolta; mutta tämä oli aikaa, jolloin tyyliin kenelläkään ei ollut kunnollista internettiä, niin Lasten Planeetta oli kyllä ihan saatanan kova lehti. Ostin niitä aina silloin, kun vaan pystyin ja lehdistä on jäljellä pelkkiä riekaileta, niin puhki ne on tullut mun käsissä luettua. Gold&Silverin tulosta kertova artikkeli on kumminkin vielä suurin piirtein luettavassa kunnossa ja siitä olenkin poiminut tähän kirjoitukseen jotain parhaimpia pikku pätkiä :D.

Ehkä se juttu, mikä tekee ainakin mun kirjoissani Goldista ja Silveristä parhaimmat Pokémon-pelikokemukset (huom! ei parhaimmat Pokémon-pelit, vaan parhaimmat pelikokemukset) onkin juuri osaksi tässä. Silloin kun Pokémon TV-sarja alkoi ja sain Bluen, olin vasta 7-8 -vuotias ja Pokémon oli ensimmäinen videopeli, jota ylipäätään pelasin. Olin ihan hirveän suuri fani ja puhua pälpätin jostain Pokémonien statseistakin isäparalle joka sunnuntain kävelyretkillämme, halusin kaikkea mahdollista Pokémon-aiheista ja kuljin lippis väärin päin joka paikassa. Koitin saada Bluessa Pokédexin täyteen ja myöhemmin pelasin myös Rediä aivan yhtä suurella intohimolla, vaikka oikeastihan se oli ihan se sama peli kuin Bluekin :D.

Sitten jollain ajelureissulla saan matkalukemisekseni jostain kaupasta Lasten Planeetta -lehden, jossa kerrotaan, että Pokémon-pelejä on tulossa vielä lisää. Eikä vain lisää pelejä, vaan pelien mukana tulee 100 täysin uutta pokémonia. 

Siis musta tuntuu, että en edes pysty selittämään sitä, miten mullistavaa oli lukea tuota lehteä! Kuulostaa nyt ihan jotenkin hassulta, mutta siis... se oli vähän niinku olisi ollut synttärit ja joulu ja kesäloma yhdessä paketissa :D. Nykyäänhän se on ihan automaatio, että joo joo, uusia pokémoneja ja uusia pelejä tulee, mutta silloin muinoin tämä oli se ensimmäinen kerta. Mulle eikä varmasti monelle muullekaan ollut taatusti tullut mieleenkään, että Pokémonia voisi tulla VIELÄ LISÄÄ. Vieläkin iskee hymy huulille, kun vain ajattelinkin asiaa :D.

Hahahaha XD.
Noh. ehkä mennään nyt takaisin siihen itse Lasten Planeetta -lehteen, josta siis alunperin Goldista ja Silveristä sain kuulla! Muistan selittäneeni autossa vanhemmillenikin ihan innoissani kaikista lehden kertomista uusista ominaisuuksista... vaikka eipä toi lehden artikkeli ollutkaan kuin sivun mittainen :D. Artikkelissa kerrottiin juuri esimerkiksi tuosta vuorokauden vaihtelusta ja muistan olleeni niin älyttömän intsinä siitä! Lehdessä oli pari kuvaakin juuri yö-aikaan sijoittuvasta Johtosta (tämä oli myös ihan sellainen iso WOW-hetki, kun uudet pelit olivat vielä niin kauneissa väreissä). Oli muuten ehkä suurin pettymys ikinä, kun RSE-peleissä nuo vuorokauden vaihtelut (siis näkyvät) oli poistettu... vaikkakin jotenkin aika surkuhupaisaa, että tuossa lehdessä mainostetaan vuorokauden vaihteluja kekseliäimpänä ja parhaimpana ominaisuutena, mutta se on myös juuri se pikkuseikka, mikä sitten GSC-peleissä sitten myöhemmin koituikin ongelmaksi. Pikkuvikoja, tosin!

Mutta vuorokauden vaihtelu ei tosiaankaan ollut ainut asia, mistä olin ihan super innoissani... tämä toinen juttu on oikeasti ihan älyttömän hölmö, mutta muistan ennen pelejäni olleeni nimenomaan tästä ominaisuudesta todella, todella, todella innostunut :D. Nimittäin "kännykästä"! Hahaha! Jotenkin niin sympaattista, kun vain ajattelen näin vuosia takaperin, miten joku tuollainen voi olla niin iso juttu silloin. Tosin tuo Lasten Planeetta -lehden maalama kuva tästä PokéGearin kännykkä-osiosta on ehkä vähän... no, romanttinen. Aina ne kouluttajat soittelivat kaikkea turhaa sulle, joku Fisherman Ralphkin soitteli aina sillee "I saw a Magikarp but then it got away" -juttuja, hahahaha.



Jostain syystä, en kumminkaan muista olleeni niin erityisen innoissani uusista pokémoneista itsestään kuin näistä kaikista höpsöistä pelien uusista ominaisuuksista. Siis totta kai, olinhan mä innoissani, mutta muistan täydellisesti selittäneeni juuri vanhemmille ja jota kuinkin kaikille, jotka vain silloin suostuivat kuuntelemaan 8-vuotiaan Pokémon-höpötyksiä, noista itse peleistä, mutta en muista juuri puhelleeni näistä uusista pokémoneista. Paitsi että niitä tulee kokonaiset sata lisää - mutta vaikka tuossa lehden artikkelissakin on kuvia Cyndaquilista, Hoothootista, Totodilesta ja Chikoritasta, niin en nyt muista kokeneeni näitä kohtaan mitään suurempia tunteenpurkauksia :D.

Ho-Ohista kuitenkin muistan, että näin kyseisen pokémonin ties kuinka pitkään väärin. Muistan hyvin pelikaupassa katselleeni Ho-Ohin kuvaa Goldin pelikotelosta ja luulin sen silmän olevan ihan eri paikassa, missä oikeasti :D. Merkkasin tuohon kuvaankin, missä kuvittelin Ho-Ohin silmän alunperin olevan... oon varmaan jotenkin sokea, kun mulla on ollut aika usein ongelmia paikantaa, missä joidenkin pokémonien silmät oikeasti ovat (tämä on tapahtunut esimerkiksi Armaldon ja Rhyhornin kanssa, ja kummastakin olen kirjoittanut oikein tänne blogiin astikin). No ei ihme, että pidin Ho-Ohia jotenkin tosi omituisena pitkään, kunnes sitten kohtasin kyseisen pokémonin siinä Goldissa itsessään ja ymmärsin sprite-artista, että miltä tuo pokémon sitten oikeasti näyttääkään. Voi että, nämä olivat vielä niitä aikoja, kun pidin legendaarista pokémonia tiimissäni - Ho-Oh nimittäin päätyi totta kai silloin tiimiin! Muistan, että sain myös sellaisen ihan parhaimman ja mahtavimman Pokémon Gold&Silver -läpipeluuopaslehden, jonka perään edelleen itkeä tirauttelen (no en oikeasti). Olen kuullut huhu-puheita ja itse asiassa nähnyt valokuvankin, että toverillani Munchylla on se samainen lehti edelleen tallessa. Ehkä jos kysyn Munchylta nätisti, niin hän voisi antaa sen mulle luettavaksi? Pliis Munchy, pliiiiiiiiis! Se lehti oli täynnä (ainakin mun muistikuvani mukaan) aivan mahtavaa settiä ja pitkiä artikkeleita pokémonien koulutuksesta noin yleensä (ja mun ensimmäiset kosketukset EV-koulutukseen) ja pokémonien breedauksesta ja muusta sellaisesta. Tykkäsin siitä lehdestä ihan hirveästi ja olisin kuvitellut, että se ei olisi joutunut roskiin, mutta enpä ainakaan ole löytänyt sitä enää mistään :(.



Muuten en kyllä muista sitä muinaista Goldin tiimiäni kovin hyvin. Veikkaan, että vaihtelin pokémonejani todella paljon sen mukaan, mistä tykkäsin just sillä hetkellä, kun mulla on sellaisia flashbackien tyyppisiä pieniä muistikuvia, että olisin ainakin käyttänyt Ariadosia, Miltankia, Sudowoodoa, Pidgeotia, Hitmontopia, Espeonia, Ampharosia, Lapras, Scytheria, Politoedia ja Togeticia tiimissä. Ainoat, jotka ainakin satavarmasti tiimiin kuuluivat olivat se Ho-Oh ja sitten Feraligatr. Mua vähän harmittaa, että en muista yhtään, miksi päädyin valitsemaan Professori Elmiltä juuri Totodilen aloituspokémonikseni... voi olla, että olin jo tuolloin saanut sen ajatuksen, että vesipokémonit ovat parempia kuin muut pokét, joten otin sen siksi. Tai sitten halusin valita vesistartterin, koska Goldin jo omistanut kaverini oli valinnut itselleen Cyndaquilin startteriksi. Mutta joo, Totodile on kumminkin yksi suosikkistarttereistani kautta aikojen ja hyvä vain, että otin sen itselleni.



Parastahan Goldissa ja Silverissä oli oikeasti se, että Johto-liigan voiton jälkeen peli ei niin sanotusti loppunutkaan, vaan peliä pystyi jatkamaan Kantoon. Ihan sama, vaikka ainakin silloin Kanto oli aika ehkä mitään sanomaton alue alkuperäisissä peleissä, se oli kuitenkin jotain uskomatonta, että pääsit vierailemaan siihen uudistettuun maailmaan, missä ennen GSC-pelejä olit tutkinut jokaisen nurkan lävitse RBY:ssä. Tämä kuulostaa nyt kamalan kornilta, mutta ihan sama: Ainakin mulle yksi syy siihen, miksi nimeän aina ja varmaan ikuisesti GSC-pelit yksiksi parhaimmista Pokémon-sarjassa, on juuri se, että näitä pelejä jo ajatellessa tulee ihan pirun toiveikas olo. Edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Pokémon ja RBY olivat ainakin mulle todella iso juttu silloin lapsena, ja se että yhtäkkiä sain tietää, että se maailma ei lopukaan Kantoon, vaan palaa uudempana ja parempana ja täynnä kaikkea uutta... se vasta oli sitä jotain. Tässähän meinaa ihan tippa tulla linssiin, kun on niin nostalginen olo.

Eli jep. Goldia ja Silveriä katson nyt ja aina nostalgian sumentavin linssein. Eikä uudet Pokémon-pelit uusine ominaisuuksineen, ajan kuluminen tai mikään mitä joku sanoo, saa näistä yhtään sen vähemmän upeita kokemuksia.

---------------------------------------------

Ja nyt tehtävän pariin! Tehtävä voisikin liittyä vähän tähän mun Gold&Silver-pelien julkaisun muisteluun elikkäs:
 

Mitä Pokémon-peliä olet odottanut suurimmalla innolla? Miksi?


 Vastaukset voipi kirjoitella TÄNNE! Ja uudet Wonder Tradet kannattaa myös tsekata!



Living in the Moving Forestin 23-vuotias ylläpitäjä, jolla on aina liikaa hommaa ja liian vähän kahvia.

Next PostUudempi teksti Previous PostVanhempi viesti Etusivu

9 kommenttia:

  1. Oijoijoi tämä postaus on ihana, koska rakastan toista sukupolvea ja Johtoa! Mä en tosin ole pelannut koskaan Goldia tai Silveriä (iik, pitäisi kyllä kokeilla), koska en pelannut Pokemonia lapsena. Mulla oli sellaiset hauskat vanhemmat jotka eivät mitään turhia pelejä suostuneet ostelemaan. Niinpä pidin koko lapsuuteni vain silmät kirjoissa. :D

    Sen sijaan olen pelannut HeartGoldin läpi, joka taitaa olla mun suosikkini kaikista Pokemon-peleistä. Hauska lukea tätä postausta myös sen takia, etten itse ollut todistamassa sitä ihmeellistä hetkeä kun Pokemoneja tuli lisää. Tai olinhan mä olemassa, mutta olin niin nuori etten muista siitä mitään. Muistan kuitenkin kun Pokemoneja oli vain 150, mutta jostain syystä en muista reaktiotani uusiin Pokeihin... Hassua.

    Mutta kaikkein hienointa ja hämmästyttävintä tässä postauksessa on se, että joku muukin on nähnyt Ho-Ohn tuolla tavalla että sen silmä onkin tuossa!! :DD Luulin ties kuinka monta vuotta että Ho-Oh on ihan erinäköinen, kunnes joskus näin tuon kuvan ja hoksasin yhtäkkiä siinä olevan linnun nokan. Mä olin myös yksi niistä joka luuli Metapodin olevan eripäin kuin mitä se oikeasti on, mutta se taitaa olla aika yleinen virhe. Pitäisiköhän meidän perustaa joku sokeiden Pokemonfanien kerho? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullakin meni aika kauan, ennen kuin vanhemmat lopulta myöntyivät ja sain sitten Game Boy Colorini :P. Kakkosgene ja Gold ja Silver olivat kyllä sellaista kultaisen täydellistä aikaa, että huh huh ♥.

      Suomeen mun mielestä nämä silloin uudet pokémonit tulivat aika yllättäen... ainakin verrattuna nykyiseen :D. Nyt niitä ripotelllen julkaistaan, mutta silloin pokémon-uutisiin ei oikein päässyt käsiksi ja yhtäkkiä niitä pokémoneja olikin sata lisää :D.

      Ohoooooo, hauskaa että en ole ainoa, jonka Ho-Ohin on nähnyt noin :D! Musta tuo Metapod on aina ollut aika kummallinen tapaus, välillä se on piirretty ihan miten sattuu ja jotenkin sen naamapuoli vaihtelee aika usein :D.

      Poista
  2. Ihana lukea tällaisia nostalgiapläjäyksiä >u< Silver oli mulle ensimmäinen Pokemon-peli, enkä ole tähän päivään sitä ikinä aloittanut alusta. Harmillisesti veli meni tuon tekemään.. ;u;
    Ensimmäinen kosketus kakkosgeneen taisi itellä tapahtua Pokemon-mestarin oppaan kautta, josta löytyi kaikkien uusien Pokemonien spritet, japaninkieliset nimet ja suurilta osin mönkään menneet arvaukset kunkin tyypityksistä :'D Multa löytyy myös kakkosgenen läpipeluuopas, mutta jotenkin on sellainen mielikuva että siinä olisi ollut mukana Crystal.. Täytyy joskus aitasta etsiä nuo oppaat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaah, ihanaa, pelkäsin aluksi että tämä olisi ollut vähän sellaista turhaa lätinää, mutta onneksi muutkin arvostaa nostalgiaa! Goldiin mulla liittyy niin paljon hyviä muistoja, että pitäisi joskus vaihtaa sen patteri ja laittaa se toimimaan taas ja pelata oikein GameBoylla se läpi. Niin hieno peli se on.
      Ooooh, ehdottomasti kaivamaan tuollaiset opukset esiin! Harmittaa niin, että mulla ei ole juuri kakkosgenen ajoilta kamalasti mitään tuollaisia kirjoja tai muita :(.

      Poista
  3. Tuo ei ole kyylä mikään uusi huttu että olet nähnyt Ho-ohin silmän olevan ihan eri paikassa. Itsekin luulin sen olevan juuri tuon näköinen kun sinäkin luksi luulit lapsena, kunnes sitten jonkin ajan jälkeen hoksasin miltä se oikeasti näytti kansikuvaasa. Myös siskoni ja äitini serkku (hän on minun ikäiseni), jotaka ovat myös pelanneet GSC:ia, luulivat myös Ho-ohin olevan sellaisen sinisilmäisen näköinen kunnes päätin ottaa asian puheeksi ja kerroin missä ne silmä ja nokka oikeasti olivat. Sitten molemmat olivat ihan äimän käkenä. XD Eli kyllä täällä on ollut ihan pirusti muita jotka ovat katsoneet sitä kuvaa värrin, sanoin vaan. :)

    Kakkosgene on kyllä mahtava, Silveriä olen tainnutkin pelata eniten kaikista Pokémon-peleistä, ehkä jotain kertoo sekin että se on ainoa GBC-pelini josta loppui patteri.

    VastaaPoista
  4. Aaahh, mikä nostalgia vyöry! Allekirjoitan ihan kaiken mitä kirjoitit ja hämmästyttävän samat fiilikset ja kokemukset on myös meikäläisellä. En muista yhtään mistä sain ison kasan Pokemon julisteita, mutta kahden kääntöpuolella oli yhteensä aukeaman kokoinen juttu tulevista peleistä, enkä ole varmaan mitään sen jälkeen osottanut yhtä jännittyneenä ja hartaasti. Uusista Pokemoneista mullakaan ei ollut mitään erityistä mielipidettä, tuntui vaan oudolta että niitä voi oikeasti tulla lisää! Niitähän on 151! Kaikkein eniten odotin upeita värejä, jotka sitten lopulta olivat vielä hienommat kuin kuvissa. Kaikki uudistukset olivat pelkkää parhautta.
    Totodile oli ensimäinen startterini, ja tuolla tallennnuksella keräsin Slowkingiä vaille Dexin täyteen kunnes siskoni pyyhki tallenuksen pois.
    Nimen omaan kokemuksena kakkos gene on ollut kaikkien aikojen paras, paitsi pokemin suhteen yleensäkin, niin yksi parhaimpia lapsuusmuistoja ylipäänsä koko ajanjakso mitä Silverin parissa vietin.
    Muistan ikuisesti hetken kun Silver paljastui joulupaketista. Mitähän mahdoin olla, jotain kymmenen-kaksitoista. Parasta.
    Tästä voisi jauhaa vaikka kuinka pitkään :D

    VastaaPoista
  5. Huippu kirjoitus! Ja nyt vihdoin ja viimein ehdin kommentoimaan johonkin sunkin juttuusi:D

    Mä muistan kanssa, kuinka ihmeissäni olin oppiessani uusista Pokémoneista ja peleistä. Olikohan se justiin sitten se Gold&Silver-läpipeluuopas, josta tämän tiedon ammensin - hassua, että hankin sen, vaikken pelejä omistanutkaan. Kaikki, missä luki "Pokémon" oli tuohon aikaan must have. Siinä oli ensimmäisillä sivuilla spritet tyyliin Ampharoksesta ja Magcargosta ja muista, ja olin ihan oooh, onpas hienoja uusia otuksia:D Se on mulla joo edelleen tallessa, mutta tosi kärsinyt, mutta ehkä voin joskus sen antaa sulle luettavaksi:) Sen sivuilla on aivan mahtavaa huumoria, kun artikkeleiden sekaan on tungettu Pokémoneja, jotka sanoo jotain olevinaan hauskaa. Esimerkiksi Chikorita sanoo New Bark Townin kohdalla "On aika kääntää lehti uuteen seikkailuun" (get it !?) yms!

    Uuh, nostalgiaa. HG/SS olivat kyllä tosi hienot remaket, mutta sille alkuperäiselle fiilikselle ei vedä vertoja mikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samainen lehti löytyy multakin :) Kaikki sivut tallella vaikkakin aika puhki kaluttuina ja irrallaan. Tuskin olisin päässyt peliä läpi vuosiin ilman sitä. Puhe kuplista tuli mieleen r/b/y läpipeluu opas jonka alussa oli jo paljastuksia Goldista ja Silveristä (taisi olla se kuuluisa Lasten planeetta lehti). Puhekuplassa Hoppip kertoo näyttävänsä tomaatilta, mutta olevansa oikeasti Hano :)Pakko kaivaa noi lehdet esiin...

      Poista
  6. Lasten Planeetta-lehti kuului myös meikälikan lapsuuteen. Mitäköhän sillekin kävi kun jossain vaiheessa lehteä ei enää näkynyt?

    VastaaPoista

Hei taskuhirviö! Jätä kommentti, kiitos!