Vieraileva kynä: Pokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinity

Aikaisempien Pokémon Mystery Dungeon -pelien ystävänä innostuin valtavasti kuullessani tästä uusimmasta spin-off -sarjan pelistä. Suurin syy tähän oli tietysti päivittyneet grafiikat. Miten jotain näin söpöä voisi kukaan vastustaa? Mainittakoon vielä, että tykkäsin kovasti myös Wiin Poképarkeista, joita tämä uusin PMD muistuttaa kovasti grafiikoiltaan. Tuntuu, kuin kaksi suosikki spin-off -sarjaani olisi juuri yhdistetty!

Peli siis alkaa siitä, kun päähenkilö (eli pelaaja) havahtuu unenomaisesta tilasta ja kuulee äänen, joka sanoo Pokémonmaailman tarvitsevan hänen apuaan. Ruudulle lävähtää näky Hydreigonia karkuun juoksevasta Munnasta. Alkuasetelma on siis lähes identtinen edellisten pelien kanssa, mutta niinhän se on lähes aina pelisarjoissa. Seuraavaksi pelaaja pääsee valitsemaan, mikä pokémon viidestä vaihtoehdoista haluaisi olla: Pikachu, Snivy, Tepig, Oshawott vai Axew. Persoonallisuustestit on siis päätetty heittää nurkkaan, mikä on ainakin omasta mielestäni hyvä, sillä edellisten pelien kanssa sitä testiä tuli toistettua vaikka kuinka monesti, että sai mieluisan pokén. Harmillista tosin, kun hahmokaarti pieneni samalla näin olemattomaksi...

Pääpoke joutuu mystisen portaalin nielaisemaksi ja putoaa taivaalta (ihmettelen suuresti, miten moisessa ei mennyt henki :D). Päätään valitellessaan pääpokemon kuulee jälleen äänen, joka tietysti kuuluu tulevalle partnerille. Jäljellä olevista neljästä pokémonista saa taas valita mieluisensa, ja näin tiimi on muodostettu. Seikkailu alkaa tästä, sillä kaveriksi valitsemasi pokémon kertoo haluavansa seikkailijaksi ja pyytääkin sinua mukaansa.

Peli on kokenut monia uudistuksia, joista ensimmäiset tulevat esille tässä kohtaa. Jotkin luolastot nimittäin koostuvat edellisistä peleistä tutuista luolista, joissa liikkuminen ei ole muuttunut yhtään (jos ei lasketa mukaan viistoon liikkumisen mahdollisuutta ja samalla toki iskujen tekemistä näin), sekä avarista tasoista, joissa voi liikkua vapaasti ympäriinsä. Usein näissä luolaston osissa on tarkoitus esimerkiksi muodostaa portaat hyppäämällä kimaltelevien kantojen päälle tai puskea puita kumoon sillaksi. Näin päästään etenemään seuraavaan luolaan.

Peliin on yritetty myös ujuttaa strategiointia vaativia elementtejä V-waveksi kutsutun mekanismin muodossa, joka vahvistaa joka päivä eri tyyppiä. Jos V-wave on esimerkiksi vesityyppinen, vesihyökkäykset ovat vahvempia, eikä niiden käytöstä aina menetä PP:tä. Tällöin vedelle heikot pokémonit ovat pulassa. Pelistä löytyy on kuitenkin kauppa, josta V-waven voi muuttaa toiseksi kerran päivässä, mutta tämä hoidetaan arpomalla.

Myös taistelumekanismi on muuttunut hieman, sillä pokémonin kaikki neljä iskua saadaan näkyviin R-näppäimellä, ja jokaisella liikkeellä on oma näppäin: A, B, X tai Y. Näin iskujen käyttö on helpompaa, joskin edellisistä peleistä tutut iskujen linkitykset joutuu unohtamaan. Myöhemmin pelissä iskutkin kehittyvät niitä käyttäessä, jolloin niistä tulee vahvempia ja niiden PP määrä lisääntyy. Lisäksi tiimisi voi tehdä yhteishyökkäyksen koluttuaan luolastoja tarpeeksi kauan yhdessä. Tämä isku on hyvin vahva, joten sen latautumisessa kestää.

Partnerisi ostaa pelin alussa ison maa-alueen, josta kertoo tekevänsä vielä joskus paratiisin. Aluksi alue on vain karua erämaata, mutta pelin edetessä saadaan rakennettua mökki ja pokémonien pitämiä monenlaisia puljuja, kuten marjaviljelmiä, tyyppikohtaisia dojoja ja erilaisia minipelejä, joista voi voittaa tavaroita (Sunken Treasure kunniaan! <3). Myös tiimiisi liittyneet pokémonit vaeltelevat pitkin paratiisia, ja tehtäviä sisältävät ilmoitustaulut löytyvät sen edustalta. Miinuksena on tosin mainittava, että tehtävät tulee tehdä yksi kerrallaan, kun taas edellisissä oli mahdollista ottaa useampia tehtäviä samaan luolastoon ja tehdä kaikki yhdellä kertaa.

Tavarat ovat pysyneet aikalailla samoina kuin edellisissä peleissä, mutta toki uusiakin tavaroita on liittynyt joukkoon. Ehkä merkittävin näistä on kultaharkot, joilla voi Cofagriguksen pitämässä kaupassa ostaa vaikka mitä harvinaisempaa tavaraa, tai vaihtaa niitä rahaksi. Myös luolastoista löytyvät arkut, jotka voi viedä kaupungissa asustavalle Rampardosille aukaistaviksi, ovat hauska lisä. Lisäksi tiimiläisten hankkiminen on helpompaa, kun Cinccinon kaupasta voi ostaa lahjapaketteja, joilla lahjoa luolastoista löytyviä pokémoneja liittymään tiimiin (toimiikohan tämä oikeassa elämässä? :D). Itse pokémonien kirjo keskittyy viidenteen sukupolveen, mutta aina välillä vastaan tulee vanhempiakin tuttuja, kuten tarinan kannalta varsin tärkeä Dunsparce.

Tarina jatkaa edellisten pelien synkkää linjaa. Pokémonien maailma on niin sanotusti kriisitilassa, sillä monikaan ei enää usko ystävyyteen (GASP!), eivätkä Toivon Sateenkaaret ole näkyneet aikoihin. Pokét huijaavat ja käyttävät toisiaan surematta hyödykseen, eivätkä sinisilmäiset yksilöt pärjää kyseisessä maailmassa. Näin ollen pokémonit eivät luota toisiinsa, eivätkä halua ystävystyä, sillä kaikkia ympärillä olevia epäillään selkäänpuukottajiksi. (Niin mihin se söpöys jäi?)

Kaiken kaikkiaan peli on nautinnollinen, kunhan sitä ei ota turhan tosissaan. Itseääntoistavuudesta ei ole edelleenkään päästy täysin eroon, mutta onneksi edellisen pelin virheistä on opittu, eivätkä aamu- ja iltarutiinit ole enää yhtä pitkiä ja puuduttavia. Juoni osaa olla koukuttava, joskin myös aika arvattava ja edellisten mallia tunnollisesti seuraava. Mahtavat grafiikat antavat kuitenkin aika paljon anteeksi. Omasta mielestäni tämä on ehdottomasti paras PMD-peli ei pelkästään grafiikoiden, vaan myös monipuolisuutensa ansiosta (verrattuna tietysti edellisiin, ei tämä muuten niin hirveän monipuolinen ole).

Kaikki pienet uudistukset tekevät pelistä tuoreen tuntuisen, joskaan mitään maailmankirjoja mullistavaa ei ainakaan omasta mielestäni saatu (minipelit ovat aika lähellä, ne ovat oikeasti tosi hauskoja!). Pokémon Mystery Dungeon: Gates to Infinity on siis synkkä tarina söpöön käärepaperiin kiedottuna. Jos kaipaat jotain tämän tapaista pelilistallesi, eikä itseääntoistava luolastojen koluaminen aiheuta nenän nyrpistelyjä, kannattaa kyllä tarttua tähän peliin. Suosittelen lämmöllä. <3

(Teksti on kirjoitettu noin pelin puolivälin vaiheilla.)


- Kirjoittajana Reni - https://twitter.com/Reni_Chan6  ♥

-----------------------------------------------

Blogiin kirjoittelee aina silloin tällöin "Vieraileva kynä", joka nimensä mukaisesti on joku muu kuin blogin pitäjä Avri. Vierailevan kynän henkilöllisyys ja aiheet vaihtelevat kerrasta toiseen, mutta aina höpötetään Pokémon-teemalla - pitkästi tai lyhyemminkin. Jos sinä tahdot päästä kirjoittamaan blogiin, niin ota reippaasti yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen themovingforest@gmail.com tai jollain muulla konstein Avriin! Ei haittaa, vaikka sinulla ei olisi vielä aihetta, josta kirjoittaa: keksimme varmasti yhdessä jonkun hyvän!