Luukku XVI: Suosikkipokémonit ála Avri

Enää kahdeksan päivää jouluun! Aika lentää :O.
5. generaatio ja Unova ovat olleet sikäli aika ainutlaatuisia kokemuksia mulle, sillä 5. gene tarjosi ensimmäiset lohikäärmeet, joille lämpenin oikein toden teolla. Ennen lohikäärmepokét on olleet vähän njääh. Toinen, ei suosikkilistalle sentään päässyt, on Haxoruksen kehityskaari, joista erityisesti Fraxure on vallan hurmaava. Hassua, usein kai Fraxure on oudon värityksensä puolesta se oudoksutuin tosta lohikäärmekaaresta... No anyway, unohdetaan nyt Fraxuret ja Haxorukset...

Sillä sijalle yhdeksän tässä listassa ryntää tällainen kultamuru kuin Zweilous!

Kaikki tällaiset hiukan ressukat pokémonit saavat aina täysillä mun sympatiat puolelleen, kuten esimerkiksi se loiseläimen hallinnassa oleva Parasect-zombie ja sama pätee myös Deinoon sekä Zweilousiin! Kyseiset pokémonithan ovat sokeita, tai ainakin Deino on ja todennäköisesti siis myös Zweilous. Koska nämä ovat sokeita, Deino esimerkiksi kulkee ympäriinsä vain tutkien ympäristöään purien. Kuvitelkaa nyt se mielikuva, pikkuinen täysin eksyneen oloinen pokémon tepastelemassa jonkun suuren luolan syövereissä etsien ruokaa pureskelemalla kaikkea mahdollista? Deinot syövät muutenkin mitä tahansa, mikä liikkuu, koska ne eivät kykene silmillään tietty etsimään ruokaa... how sad is that?
Zweilousin kohtalo jatkaa aika surullista linjaa, sillä sen kaksi päätä ei tule lainkaan toimeen keskenään. Lisäksi Zweilous vaan syö ja syö koko ajan jotain, koska sen päät yrittävät kilpailla keskenään ravinnosta ja oman teoriani mukaan myös siksi, koska se on sokea eikä Zweilous voi koskaan tietää, milloin se seuraavan kerran löytää ruokaa... Joten silloin kun ravintoa on, se on myös syötävä.

No joo, sen lisäksi et Zweilous kerää sympatiat puolelleen noilla taustoillaan, niin se miellyttää ulkonäöllisesti mua PALJON. Voi jukra, mikä design. Se on tarpeeksi raakalaisen näköinen, eikä mikään söpö pullukka-Dragonite jossa ei ole mitään vikaa, jos tykkää tollasista söpöistä olennoista, mutta mä otan mieluusti tällaisia raa'an näköisiä tapauksia. Mutta se on kaikesta huolimatta silti niin söpö! Sininen ja tuo tummanharmaa väritys on älyttömän nätti ja sopii tälle loistavasti. Lisäksi nuo siipien näköiset lärpäkkeet ovat hienot ja näyttävät tosi hienosti tuollaisilta tulevien siipien aluilta. Vaikea erotella, mikä kaikki tässä pokémonissa on niin upeaa. Jotenkin toi kokonaisuus vaan miellyttää silmää täydellisesti.

Ja kaksi päätä voittaa aina yhden mun kirjoissa... se on ihan käsittämätöntä, miten mieltynyt olen näihin monipäisiin pokémoneihin, Zweilous ei todellakaan ole ainoa monipää, josta tykkään. Vaikka kaiken järjen mukaan tollanen multihead-juttuhan pitäisi olla aika ällöttävää :D.

Rakastan koko Deino-Zweilous-Hydreigon-kehityskaarta superpaljon, mutta näistä siis Zweilous on kiistatta suosikkini. Deinokin tuollainen supersöpö pikkupiltti, katsokaa noita jalkoja! Aaws!

Vaikka Zweilous on suosikkini, niin Hydreigonissakaan ei oo mulla mitään valittamista. Jos edellinen Swadloon oli tuollainen sädekehä-pokémon, täydellisen kiltti ja hyvä ympäristölleen, niin Hydreigon vetää itsensä tässä suhteessa aivan toiseen ääripäähän. Se on väkivaltainen ja hyökkää valtavalla raivolla kaiken kimppuun, minkä se näkee. Onko tässä jotain traumoja liikkeellä Deino (ja Zweilous)-vaiheen sokeudesta? Kostetaan koko maailmalle pitkä ja piinaava pimeässä eläminen? Ihastelen niin kovasti noita Hydreigonin tosi sieluttomia ja onttoja punertavia silmiä. Ne oikein kuvvastavat sitä, miten tällä pokémonilla ei oikein ole mitään sisällään ja se vaan lentää ympäriinsä tuhoen kaiken tieltään. Toisaalta surullista, toisaalta tuo raakalaisuus kiehtoo aivan älyttömän paljon...

Ei myöskään ehkä pidä unohtaa sitä, että Hydreigon on suorastaan hirviö otteluissa. Sillä on kummatkin attack-statsit aivan käsittämättömiä, muut statsit kohdallaan ja se oppii lähes kaikki vähänkään käyttökelpoiset hyökkäykset, mitä kuvitella saattaa.

Homssu-niminen Zweilous löytyy alkuperäisestä Whiten tallennuksestani leikkimässä. Sitä en koskaan raaskinut kehittää Hydreigoniksi asti, mutta nyt White2:ssa olisi tarkoitus koulutella jossain välissä Idris-Deino ihan Hydreigoniksi asti.

Ja Hydreigonilla on aivan ihanan eläimellinen ääni! Just tollanen raakalainen sen kuulukin olla! Aaaaah miten ihana pokémon.

Mitäs tykkäätte? Vastailin nyt muuten kaikkiin kommentteihinkin :).