Luukku III: Pokémon Y - osa XII: Ihastuksia ja vihastuksia

Ensimmäinen asiani on, että kurkatkaapas tuossa  blogin sivupalkissa olevaa Munchlaxin kuvaa. Sitä klikkaamalla pääsee Munchlax Mania-sivustolle, jonne mainio ylläpitäjä Munchy on järjestänyt täksi vuodeksi omaperäisen ja hienon joulukalenterin. Käykäähän siis osallistumassa ja katsastamassa se, Munchlax Mania on kumminkin yksi niistä todella harvasta perinteisestä pokémon-fanisivusta, joita vielä päivitetään ahkerasti. Klick, klick, Avri suosittelee!

Ihastuksia ja vihastuksia

Hahaha, paluu Kalosiin! En ole ehtinyt pelata yhtään tässä viime aikoina, mutta tänään flunssainen oloni oli sen verran hyvä, että pystyin tarttumaan konsoliin kiinni.

Viimeksi tosiaan lähdin takaisin DayCare Centeriin asti breedaamaan oman pienen Bergmiten. Koulutellessani sitä ja muita tiimiläisiäni ajauduin Lumiose Citystä sitten Route 16:sta, mikä on varmaan yksi lempiroutejani Kalosissa tähän mennessä!! Täältä sain myös Super Rodin... mutta kun viisi ensimmäistä kalaa olivat kaikki typeriä ja rumia Basculineja, niin into kalastukseen katosi aika äkkiä...

Mikä Route16:sta tekee niin hyvän? Se on tosi miellyttävän monipuolinen, on tuollaista kukkulaa ja vähän alankoa, korkeaa nurmikkoa, vettä, taloja, raunioita ja sen sellaista. Lisäksi kun tämä ja Route 15 ujuttautuvat tosi hyvin yhteen, niin tuntuu että seikkailisi yhdellä tosi isolla routella. En ole vieläkään tutkinut täältä kaikkea enkä haastanut kaikkia kouluttajia... mööh, miksei tämä route voi kestää ikuisesti.

Vaikka olen tällä Routella pyydystellyt esimerkiksi noita Pumpkabooita jo jonkin verran, niin tänään kohtasin vasta ekaa kertaa tämän!!!!! Phantump!! Aaa, ihan mahtava fiilis kohdata pokémon, jota ei ole ennen nähnytkään, oli todellakin oikea päätös olla "spoilaantumatta" ja jättää näiden pokémonien kohtaaminen itse peliin. Tämä lienee sitten Orotton (mikä sen enkkunimi sitten onkaan, kun en ole vielä sitä tavannut) alkumuoto.

Suorastaan rakastuin tähän pokémoniin :-O. Ihan pirun kiehtova Pokédex-entry aaaaAAAAH... miksi tämä on Grass/Ghost, muuten ottaisin sen välittömästi tiimiin. Phantumpilla on myös todella söpö ääni. Haluan alkaa kirjoittaa Pokémon-satuja, jotka olisivat vähän niin kuin näitä vanhan kansan kertomuksia. Pokédex on kumminkin aivan täynnä näitä uskomuksia ja tarinoita, olisi upeaa kirjoittaa ne oikein sellaiseen fairytale-muotoon joskus.

Miksi. Tämä. On. Näin. Pirun. Söpö. Vai onko joku eri mieltä???

Uudet tuttavuudet eivät loppuneet Phantumpiin, vaan kohtasin myös yhdellä trainerilla mitä ilmeisemmin Goomyn kehitysmuoto. Ihan veikeän näköinen tämä Sliggoo, mutta ei ehkä sellainen, jota nyt ihan hinkumalla hinkuen haluaisin kouluttaa.

Route 16:sta (ja 15:sta) löytyy myös Lost Hotel-rauniot. Aaaaah, että sitten tykkäänkin kaikista tällaisista raunioista ja mystisistä pakoista, kuten Unovan Dreamyardista tai Sinnohin Old Chateausta. Lost Hotel ei ole lainkaan poikkeus. Näissä vallitsee aina sellainen miellyttävä mystinen tunnelma!

Näillä trainereilla on niin mainiot jutut! Tässäkin oikea perheen musta lammas, hahahaha. Mainio pikkukouluttaja.

Olenko koskaan maininnut, että haluaisin kouluttaa Electrodea? Se on niin muikean näköinenkin, katsokaa tuota ilmettä :-DDD. Ihana itsevarma virne koko ajan hahaha. Saas nähdä tulenko kumminkaan koskaan tätä(kään) kouluttamaan... niin paljon pokémoneja, niin vähän aikaa.

Saatoin jo viime kirjoituksessa kertoa, että tykkään Dendemille Townista. Se on itse asiassa varmaan Ambrette Townin ohella yksi suosikkejani näistä "pikkukylistä". Dendemillessäkin tämä maasto on mukavan vaihtelevaa ja tuo tuulimylly on oikea kirsikka kakun päällä. Vaikka en kirsikoista ihan liikoja välitäkään hahah :-D.

Palasin sitten hiukan tsekkaamaan Frost Cavernia pitkästä aikaa ja menin nyt hiukan pitemmälle täällä. En vielä kauheasti, mutta jonkin verran kumminkin. Näistä liukuvista jäälattioista tulee aina niin nostalgiset muistot Gold-ajoilta ja sen legendaarisesta Ice Pathista! Hahahaha voi että, se Ice Path sitten tuotti aika lailla harmaita hiuksia silloin 9-vuotiaana. Ei tietenkään samalla tavalla kuin vanha kunnon Bluen Rock Tunnel, joka oli hankaluuden lisäksi vielä pelottavakin. Tykkäsin kyllä siitä tietystä jännityksestä, joka silloin lapsena vallitsi, kun jotain noita luolia yritti läpäistä. Harmi että samanlaisia suuria tunteita ei oikein tule enää niinkään koettua.

Frost Cavernissa sitten tapahtui jotain mielenkiintoista, nimittäin Lapanen-Bermiteni sai tason 37 ja alkoi kehittyä...

... Avaluggiksi. No niin. Mitäs minä nyt oikein tästä sanoisin? Jos ihastus-sana kuvasi Phantumpia, niin vihastus-sana oli ensimmäinen reaktioni Avaluggiin. Tai ei oikeastaan... En tiedä! Siis kun periaatteessa tämä on oikeinkin hieno, mutta tuo lättäselkä tavallaan häiritsee. Se näyttää välillä ihan siltä kuin piirtäjä olisi jättänyt leikin kesken ja jättänyt selän piirtämättä. Totta kai mä tajuan, miksi se näyttää tuolta, mutta menee kyllä hetki aikaa totutella tähän näkyyn...

Mutta sitten tavallaan Avalugg on tosi hieno!!???? Katsokaa nyt Amiessakin, se on tosi upea ja tuo hassu selkä ei "haittaa" yhtään. Ehkä Avalugg tarvitsee hiukan aikaa, ennen kuin pääsen siihen todella sisälle. Mutta ei tämä missään nimessä mikään huono valinta tiimiin ollut, ei suinkaan. Lapanen on tosi symppis kun sitä vähän silittelee :3.